Osa 41 - Satuprinssi

Perijä-äänestyksen voittajaksi selvisi siis Kayla, joten tarina jatkuu eteenpäin hänen näkökulmastaan.

Lähdimme Oskarin kanssa nuorisotalolta hänen asunnolleen kävellen, sillä Oskari sanoi asuvansa lähistöllä, vain muutamien kortteleiden päässä. Matka kesti reilun vartin ja viimein pysähdyimme suuren ja kalliin näköisen kivitalon eteen, jota ympäröi korkea aita, sekä sähköinen turvaportti. Olin kieltämättä hieman ihmeissäni, tässäkö Oskari muka asui? Oskari avasi turvaportin ja kävelin vaisuna hänen perässään talon pihalle.

Oskari avasi ulko-oven ja astelimme sisälle valoisaan ja avaraan asuntoon. "Vau", minun oli huokaistava ihastuksesta katseeni kiertäessä paikkoja nurkasta nurkkaan. Oskari meni hieman hämilleen ja sanoi: "No, tää nyt on vaan tällänen vähän kalliimpi poikamiesboksi."

Istahdimme ruokailuhuoneen pöydän ääreen ja tunsin oloni hieman vaivaantuneeksi. En voinut olla ihmettelemättä miten Oskarilla oli varaa asua tällaisessa paikassa ja lopulta minun oli avattava suuni, vaikka se olisi kuinka törkeää tahansa. "Tota, älä nyt ota tätä pahalla, mutta miten sulla oikeen on varaa asua täällä?", kysyin yrittämättä edes peittää uteliaisuuttani.

Oskari valahti sekunninsadasosaksi aivan valkoiseksi ja ehdein jo katua kysymystäni. Hyvin pian Oskari väänsi kuitenkin suunsa hymyyn. "Vanhempani kuolivat vajaa vuosi sitten lento-onnettomuudessa. Minulla ei ole muita sukulaisia, joten perin luonnollisesti kaikki heidän rahansa. En kestänyt asua lapsuudenkodissani, joka oli täynnä kipeitä muistoja, joten rakennutin rahoilla tämän", Oskari kertoi ja huomasin hänen äänessään kaipuuta. "Anteeksi kamalasti, nyt tunnen itseni ihan ääliöksi, kun kysyin tuollaista", sanoin nolona. Oskari kohtautti olkiaan ja sanoi: "Ei se mitään, ethän sinä voinut tietää."

Tuon keskustelun jälkeen välillemme oli laskeutumassa vaivaannuttava hiljaisuus, kun kumpikaan ei tiennyt mitä sanoa. Oskari kuitenkin pelasti tilanteen kysymällä tahdoinko katsoa telkkaria. Siirryimme sohvalle istumaan ja Oskari veti minut kainaloonsa. Annoin ajatusteni vaeltaa Oskarin keskittyessä televisiosta tulevaan ohjelmaan.

Lopulta Oskari huomasi minun vaipuneen mietteisiini ja havahduin hänen kysyessään: "Mitä mietit söpöliini?" Söpöliini, hih, hän sanoi minua söpöliiniksi. "Sinua", minä heitin takaisin hymyillen. Tottahan se oli, olin juuri ajatellut miten erilaisen kuvan olinkaan Oskarista saanut. Pidin häntä vanhempana miehenä, joka asuu jossain surkeassa yksiössä ja deittailee joka viikonloppu eri naista. En ollut varma mitä olin hakenut, kun lähdin Oskarin mukaan, mutta olin tyytyväinen siihen mitä olin saanut tähän mennessä selville.

Otin kädelläni kiinni Oskarin kädestä ja nojauduin hiukan taaksepäin. Oskari suuteli minua hellästi ja tunsin, että välillämme oli jotakin taianomaista, jotakin jota ei voinut sanoin kuvailla. En ollut ikinä uskonut rakkauteen ensi silmäyksellä, mutta minun oli myönnettävä, että tunsin tietynlaista jännitettä, kuin pieniä sähkönkipinöitä. Tunsin niitä joka ikinen kerta, kun Oskari koski minuun. En ollut rakastunut, ainakaan tietääkseni, mutta ihastunut, voi pojat, sitä minä todella olin, korviani myöten.

En tahtonut, että tilanne kuumenisi liikaa, joten pyysin Oskaria näyttämään minulle loputkin talosta. En ollut vielä lainkaan nähnyt mitä yläkerrassa oli. Niinpä lähdin Oskari kannoillani kiipeämään yläkertaan johtavia rappusia. Yläkerta oli aivan yhtä hieno, kuin alakertakin. Nähdessäni vasemmalla puolellani baaritiskin, ajattelin heti, kuinka hienoa täällä olisi pitää juhlia. Yläkerta oli muutenkin todella avara ja tilaa tanssimiseen oli ihan mukavasti.

Tämä asunto todella oli poikamiesboksi kaikilla herkuilla, minä ajattelin nähdessäni biljardipöydän. Oskarilla täytyi olla aivan älyttömästi rahaa, että hän pystyi asumaan täällä. Tämän kokoisen talon ylläpito kuitenkin maksoi varmasti maltaita! "Otetaanko matsi?", Oskari kysyi huomatessaan minun tuijottavan kohti kattoa ajatuksissani. "Öö, joo.. Otetaan vaan", minä sanoin ja palauduin takaisin maan pinnalle.

"Naiset ensin", Oskari sanoi antaen minun aloittaa pelin. Olin yllättävän hyvä pelaamaan biljardia, mutta valitettavasti Oskari ei tiennyt sitä. Olin nimittäin joskus aikoina pelannut biljardia paljonkin veljeni Maxin kanssa. Oskari katsoi minua hymyillen keskittyessäni lyömään aloituspalloa.

Sain heti aloituksesta ensimmäisen pallon pussiin ja tuurini jatkui jatkumistaan. Pian johdin Oskaria jo neljällä pallolla, eikä Oskari ollut päässyt lyömään vielä kertaakaan. Oskarin ilme muuttui hiljalleen surkeammaksi ja hän seisoi tympääntyneenä paikoillaan. "Sä oot vissiin pelannut ennenkin?", Oskari kysyi. "Onhan sitä joskus tullut pelattua, unohdinko mainita?", minä kysyin sarkastisesti väläyttäen samalla parhaimman hymyni.

Lopulta Oskarikin pääsi viimein lyöntivuoroon, mutta peli oli hänen osaltaan jo menetetty ja voitin helposti. Oskari vaatikin heti uusintaa, miehet kun ovat tunnetusti huonoja häviäjiä. Suostuin uusintaan, jonka Oskari lopulta voitti. Hän jaksoi tietenkin tyytyväisenä hehkuttaa voittoaan vielä useita minuutteja pelin jälkeenkin.

Pelailun jälkeen siirryimme makoilemaan Oskarin sängylle. Katsoimme sivusilmällä telkkaria ja juttelimme kaikesta mitä mieleen juolahti. Oskarista paljastui aivan uusia puolia, vaikka hän oli rikas, hän ei ollut snobi. Oskari oli itseasiassa varsin huomaavainen ja ystävällinen, toisin sanoen erittäin hyvä ehdokas poikaystäväksi.

Yllättäen Oskari vaihtoi puheenaihetta aivan toiseen suuntaan sanomalla: "Tota, toivottavasti sä et saanut sellasta käsitystä, että olisin pyytänyt sut mun luokse seksin takia. Näin jälkikäteen ajateltuna saatoin antaa sellasen vaikutelman". En tiennyt mitä sanoa, mutta pian Oskari jo jatkoi hieman nolona: "Mä oon meinaan tota eh, aika kokematon niissä hommissa, jos ymmärrät mitä tarkotan".

Vilkaisin Oskaria epäuskoisena, saattoiko hän puhua totta? Oliko Oskari muka oikeasti niin erilainen, kuin olin kuvitellut? Hän alkoi vaikuttaa unelmien prinssiltä, täydelliseltä mieheltä joita oli vain saduissa ja elokuvissa. "No, jos totta puhutaan, niin ei mullakaaan ole kokemusta niistä asioista, enkä oikeastaan ollut ihan varma mitä ajattelin tapahtuvan, kun lähdin mukaasi", minä kerroin rehellisenä.

Tuon keskustelun jälkeen välillemme laskeutui tietynlainen rauha. Tunsin, että pääsimme eroon ylimääräisestä paineesta, kun kummallakaan ei ollut nyt mitään odotuksia seksin suhteen. Kello oli jo paljon, liian paljon lähteä kävelemään yksin kotiin, joten jäin Oskarin luokse yöksi. Yllätyin kyllä kieltämättä, että Oskarilla oli minulle sopivan kokoinen yöpaita, mutta Oskari sanoi sen kuuluneen äidilleen. En kysynyt asiasta enempää, olin tavallaan päättänyt luottaa Oskariin, enkä viitsinyt kyseenalaistaa miehen jokaista sanaa, vaikka hän vaikuttikin aivan liian täydelliseltä. En kuitenkaan saanut yöllä kunnolla unta, vaan keskityin tuijottamaan Oskaria. Hän näytti suloiselta nukkuessaan, kun hänen pitkät hiuksensa olivat kammattu taakse ja laitetu kiinni poninhännällä. Pystyin hyvin kuvittelemaan Oskarin lyhyillä hiuksilla. Hän olisi taatusti entistä komeampi.

Heräsimme aamulla aikaisin, sillä Oskarin oli mentävä töihin ja minullakin oli koulupäivä. Kello oli varttia vaille seitsemän, kun istahdin ruokailuhuoneen pöydän ääreen. Oskari oli laittanut pöydälle muroja minua ajatellen, mutta ruoka ei juurikaan maistunut näin aamutuimaan. Sen sijaan odotin, että Oskari sai keitettyä kahvia. Tunsin olevani vielä puoli unessa, enhän ollut nukkunut yöllä kuin pari tuntia, jos sitäkään.

Parin minuutin kuluttua Oskari toi pöytään kaksi kupillista höyryävän kuumaa kahvia. Tuijotin kuppiani puoli unessa, odottaen kahvin jäähtyvän. Se oli aivan liian kuumaa, vaikka laitoin joukkoon tilkan maitoa. Ajatukseni kävivät Aidenissa. Mietin olisiko hän vihainen, kun olin ollut yön poissa kotoa, enkä ollut ilmoittanut mitään itsestäni. Huolissaan hän olisi varmasti. Minun olisi ehkä pitänyt soittaa kotiin illalla, mutta se ei ollut käynyt mielessäni.

Juotuamme kahvit loppuun, koitti kotiinlähdön aika. Emme olleet varsinaisesti sopineet seurustelevamme, mutta Oskari kertoi haluavansa tavata minut uudestaan ja olimme edellisenä iltana vaihtaneet puhelinnumeroita. Lisäksi tiesin nyt missä Oskari asui. Ennen lähtöäni suutelin häntä ja hän lupasi soittaa minulle päästyään töistä.

Kävellessäni kotia kohti, tunsin oloni kovin kevyeksi, ilma tuoksui raikkaammalta kuin koskaan ennen ja linnut visersivät kauniimmin kuin ennen. Elämästä tuli jotenkin kirkkaampaa, selkeämpää ja kaikki aistit tuntuivat toimivan paremmin. Tältäkö tuntui kokea ensimmäinen ihastus? Tunsin leijuvani pilvissä, aivan kuin mikään ei olisi voinut saada minua suuttumaan.

Astuessani ulko-ovesta sisälle, näin ensimmäisenä Aidenin, joka selvästi odotti minua. "Kayla, onneksi olet kunnossa", Aiden henkäisi ja hänen kasvoilleen nousi pieni hymy. Olin kieltämättä hiukan ymmälläni, eikö hän ollutkaan vihainen?

Aiden otti pari askelta eteenpäin lähestyäkseen minua. "Mä en ole hyvä missään vanhemmuus-jutuista, enkä tahdo leikkiä sinulle ja Maxille mitään isän korviketta, mutta mä olen kuitenkin teidän virallinen huoltaja ja mun velvollisuus on pitää teistä huolta. Ja totta puhuakseni mä olin hiukan huolissani, kun et tullut yöksi kotiin. En tahtois pelätä täällä turhaan, että sinulle on sattunut jotain", Aiden selitti.

"Voitaisko me sopia tietyistä säännöistä? Olet jo tarpeeksi vanha päättämään omista menoistasi ja luotan sinuun, mutta jos jatkossa ilmoittaisit jos aiot olla pidempään poissa kotoa, niin minun ei tarvitsisi turhaan huolehtia, jooko?", Aiden kysyi saaden minut hetkellisesti sanattomaksi.

Tätä en ollut osannut odottaa. Aiden todella luotti minuun, mikä oli minulle aivan uutta. Hän antoi minun ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä. Tiesin heti, että tulisimme Aidenin kanssa mainiosti toimeen. "Anteeksi, mun oli kyllä tarkotus ilmottaa, mutta mä tavallaan unohdin. Lupaan ettei tämä toistu, jatkossa kerron jos olen pidempään poissa", minä sanoin ja hymyilin. Mikään ei nähtävästi pilaisi päivääni.

En ehtinyt olemaan montaa minuuttia kotona, kun kuulin jo ulkoa koulubussin tööttäyksen. Kävellessäni bussin luokse, tulin ajatelleeksi Fionaa. En muistanut kunnolla missä vaiheessa hän olin lähtenyt nuorisotalolta kotiin. Toivottavasti hän ei ollut suuttunut minulle. Minun täytyisi soittaa hänelle koulun jälkeen.

Istahdin koulubussin penkille ja pian huomasin ikkunasta bussia kohti juoksevan Maxin. Hän istahti viereeni penkille ja tönäisi minua varovasti kylkeen sanoen: "Missäs sitä oltiin koko yö?" Katsoin häntä murhaavasti ja tokaisin: "Mitäs se sulle kuuluu?" Nyt, kun Max oli jo vanhempi, hän oli alkanut käydä yhä useammin hermoilleni. Hänellä tuntui olevan jatkuva tarve tunkea nokkansa asioihini.

Koulun jälkeen yritin keskittyä läksyjen tekoon, mutta se oli yllättävän haastavaa. Oskari oli soittanut ja pyytänyt minua kanssaan elokuviin. Nämä olisivat meidän viralliset ensitreffit ja ajatus Oskarin tapaamisesta julkisella paikalla sai perhoset lentelemään vatsanpohjassani. Se puolestaan häiritsi hyvinkin paljon epätoivoisia yrityksiäni keskittyä matematiikan laskuihin.

Lopulta luovutin läksyjen suhteen, nyt oli kuitenkin perjantai ja minulla oli koko viikonloppu aikaa saada läksyt tehtyä. Päätin viimein tarttua tuumasta toimeen ja soittaa Fionalle. Hän oli takuulla suuttunut eilisestä, koska hänestä ei ollut kuulunut mitään koko päivänä.

"Kappas, neitihän jopa suvaitsee ilmoittaa minulle itsestään", kuului Fionan sarkastinen ja selvästi tympääntynyt ääni puhelimen toisesta päästä. "Heh, tota joo. Anteeksi kovasti siitä eilisestä", sanoin suu mutrussa. Fionalla ei ollut mikään helppo luonne ja suuttuessaan hän saattoi olla todella pitkävihainen.

"Oli kyllä aika törkeetä jättää mut ihan kokonaan huomiotta. Itsehän käskin sun mennä juttelemaan sille Oskarille, mutta en ajatellut, että hylkäät mut kokonaan", Fiona sanoi. Hyvin pian minua alkoi jo haukotuttaa, oliko Fionan ihan pakko jäkättää asiasta, minähän pyysin jo anteeksi? Jouduin sanomaan anteeksi useampaankin kertaan puhelun aikana, mutta viimein Fiona malttoi rauhoittua ja saimme sovittua.

"No haluisiks sä tehdä tänään jotain, siellä menis pari hyvää leffaa elokuvateatterissa?", Fiona kysyi. "Eh, älä nyt suutu, mutta lupasin mennä Oskarin kanssa elokuviin", sanoin huulta purren. Pelkäsin Fionan räjähtävän, vastahan saimme sovittua. "Huomenna sitten?", minä kysyin ennen kuin Fiona ehti sanoa mitään. "Okei, huomenna sitten", Fiona sanoi ja katkaisi puhelun.

Puhelun jälkeen siirryin lipaston ääreen etsimään itselleni fiksumpaa päällepantavaa. Halusin jotakin hiukan hienompaa, mutta kuitenkin jotakin rentoa. Halusin näyttää siistiltä, mutten kuitenkaan liian laitetulta. Minulla ei ollut hajuakaan tulisiko Oskari samoissa vaatteissa kuin eilen, vai laittaisiko hän jotakin hienompaa ylleen.

Jonkin aikaa laatikoita pengottuani löysin kivat vaatteet, rennot, mutta samalla siistit. Katselin peilistä kuvajaistani tyytyväisenä. Tunsin kuinka käteni alkoivat hieman hiota, en oikein ymmärtänyt miten minua saattoi jännittää Oskarin tapaaminen niin paljon. Kaipa tämä oli tätä alkuhuumaa.

Saavuin elokuvateatterin eteen, jossa Oskari jo odottikin minua. Hän näytti komealta mustissa suorissa housuissaan ja villatakissaan. Oskarin näkeminen sai sydämeni jättämään muutaman lyönnin välistä.

Päästyään luokseni Oskari nojautui minua vasten, kietoi kätensä ympärilleni ja suuteli minua. Se hetki tuntui taivaalliselta. Irrottauduttuaan suudelmasta Oskari sanoi: "Näytätpä sinä kauniilta". Tunsin pienen punan nousevan poskilleni, mutta sain siitä huolimatta soperrettua kiitoksen.

"Tule jo, meille tulee muuten kiire, elokuva alkaa ihan näillä minuuteilla", Oskari sanoi ja siirtyi vauhdikkaasti elokuvateatterin pääovista sisälle. Jäin hetkeksi katsomaan hänen peräänsä ennen kuin menin itsekin sisälle. Miten kukaan voikaan näyttää noin syötävän hyvältä, minä ajattelin katsellessani Oskaria.

Leffailta sujui mainiosti, elokuva oli hyvä ja seura mitä mainioin. Minä todella viihdyin Oskarin seurassa. Leffan jälkeen jäimme vielä elokuvateatterin edustalle juttelemaan, emme olleet sopineet jatkosta mitään. "Tota, onks sulla jotain suunnitelmia? Saatanko sut kotiin vai haluisitko sä tulla mun luokse?", Oskari kysyi. Lupauduin menemään hänen luokseen, mutta sanoin soittavani ensin yhden puhelun. En tahtonut tämän aamuisen jälkeen aiheuttaa Aidenille enempää huolia, joten kerroin hänelle meneväni kaverilleni yöksi. Ei Aidenin kuitenkaan ihan kaikkea tarvinnut tietää.

Sillä aikaa, kun minä soitin Aidenille, oli Oskari jo tilannut meille taksin ja reilun kymmenen minuutin kuluttua taksi jätti meidät Oskarin talon edustalle. Herrasmiehenä Oskari oli maksanut leffaliput, popcornit, sekä taksin. Olisihan minullakin ollut rahaa, mutta annoin Oskarin maksaa. Hän selvästi nautti siitä, että sai miellyttää minua.

Päästyämme sisälle alkoi mahani kurnia ja Oskari tarjoutui tekemään meille illallista. Seurasin hänen olkapäänsä ylitse, kuinka makaronit kiehuivat kattilassa. Oskari vaikutti siltä ettei hän ollut aivan varma mitä oli tekemässä. Lopulta Oskarilla meni hermot siihen, että kyttäsin hänen tekemisiään ja hän patisti minut katsomaan telkkaria siksi aikaa, että saisi ruoan valmiiksi.

Hetkeä myöhemmin haistoin kuitenkin keittiöstä palaneen käryä ja menin katsomaan mitä siellä tapahtui. Oskari oli onnistunut polttamaan ruoan pohjaan ja juustomakaronit muistuttivat enemmänkin epämääräistä mustaa keittoa. Oskari laittoi ruoan suosiolla sivuun ja meni etsimään kaapeista meille muuta syötävää.

Valitettavasti Oskari ei ollut käynyt kaupassa hetkeen ja kaapit ammottivat tyhjyyttään. Lopulta pöytään päätyi Pringles-purkki ja pari tölkkiä Coca-Colaa. "Sori nyt kauheesti, en tiedä miten voin olla niin tumpelo, etten osaa edes makaroneja keittää. Ei taida olla toi ruoanlaitto mun juttu", Oskari pahoitteli naureskellen.

Sipsit eivät pahemmin maistuneet kaiken sen popcornin jälkeen, jonka olin syönyt elokuvissa. Onneksi löysimme lopulta pakastimesta pussillisen ranskalaisia. Oskari jätti ranskalaisten valmistuksen, eli uunin vahtimisen, mielellään minulle, hän kun pelkäsi pilaavansa nekin. Syötyämme Oskari napsautti stereot päälle ja veti minut lähelleen kysyen: "Saanko luvan?" Minä purskahdin aluksi nauruun, mutta suostuin kuitenkin tanssimaan hänen kanssaan.

Kappaleen päätyttyä irrottauduin Oskarin hellästä syleilystä ja katsoin häntä hieman epävarmana silmiin. "Mä taidan todella tykätä susta", sain sanotuksi.

Oskari tarttui käteeni, mutta samalla hän käänsi katseensa pois minusta ja keskittyi tuijottamaan omaa kättään. "Tota, mä oon vähän ajatellu..", Oskari aloitti ja hetken pelkäsin, että Oskari sanoisi ettei hän pidä minusta sillä tavalla. Pian Oskari kuitenkin jatkoi: "..että jos sä haluisit olla mun tyttöystävä? Tai siis, että ei tapailtais muita?"

Sen sanottuaan Oskari uskalsi jälleen kääntää katseensa kasvoihini. "Se olisi hienoa, tai siis tarkotan, että joo, kyllä mä haluun olla sun tyttöystävä", sain soperrettua ja tunsin oloni yhtä onnelliseksi kuin pikkulapsi karkkikaupassa.

Oskari otti minusta molemmin käsin kiinni ja veti minut hellään halaukseen. "Sä teit musta just maailman onnellisimman miehen", hän kuiskasi korvaani.

Loppuilta kului sängyllä maaten ja telkkaria katsellen. Hiukan puolen yön jälkeen nukahdin Oskarin kainaloon. Herätessäni kello lähestyi jo yhtä ja ihmettelin missä Oskari oli, hänen puolensa sängystä kun oli jo pedattu. Ei minua varsinaisesti pitkään nukkuminen häirinnyt, sillä olihan nyt lauantai. Enimmäkseen ihmettelin miksei Oskari ollut herättänyt minua.

Puin päälleni ja siirryin alakertaan, jossa minua odotti Oskari ja huumaava vohveleiden tuoksu. "Huomenta. Ajattelin, että sinulla on nälkä, joten kävin kaupassa. Älä huoli, en tehnyt vohveleita itse, minä vain lämmitin ne", Oskari huikkasi minulle ennen kuin ehdin edes ruokapöydän luokse. Osittain unenpöpperössä istahdin pöydän ääreen syömään. "Nam, nämähän ovat hyviä", sanoin maistettuani palasen.

Myöhäisen aamiaisen jälkeen siirryimme olohuoneen sohvalle istumaan. "Tota, onko sulla jotain suunnitelmia tänään? Mulla on meinaan tänään syntymäpäivä ja pidän pienet juhlat illalla. Sä oot toki tervetullut illalla, mutta ajattelin, että haluisitko sä jäädä tänne auttamaan mua juhlavalmisteluissa, toi ruoanlaitto kun ei oikein multa onnistu?", Oskari kysyi.

"Ai sulla on synttärit tänään! Mikset kertonut aiemmin, olisin ostanut sulle lahjan?", minä kysyin. "No, ei mulle oikeestaan tullut mieleen", Oskari sanoi. "Eihän me nyt olla varsinaisesti edes tunnettu kuin kaksi päivää", Oskari naurahti.

"Tietysti jään auttamaan sua. Ethän sä raukkaparka saa muuten tehtyä kavereilles mitään syömäkelposta ruokaa", sanoin ja tönäisin Oskaria leikkisästi kylkeen, jolloin hän veti minut kainaloonsa. Hetkeä myöhemmin muistin kuitenkin Fionan. "Mun tarvii kyllä soittaa Fionalle, mun piti nimittäin nähdä se tänään", minä kerroin.

Oskari lähti käymään vielä viinakaupassa hakemassa juotavaa illaksi ja minä jäin yksin hänen luokseen. Hänen lähdettyään kaivoin puhelimen surkeana taskustani. Fiona ei taatusti innostuisi tästä, juurihan eilen kieltäydyin tapaamasta häntä Oskarin takia ja nyt tekisin saman taas. Toivoin hänen ymmärtävän. Nyt oli kuitenkin Oskarin syntymäpäivä.

Valitsin Fionan numeron, painoin vihreää luuria ja kuulin kuinka puhelin tuuttasi muutaman kerran. "Luulin, ettet ikinä soittaisi", kuului Fionan pirteä ääni puhelimen toisessa päässä. "Tota, tiedän, että meidän piti tehdä tänään jotain yhdessä. Tänään on kumminkin Oskarin syntymäpäivä ja..", minä aloin kertoa. Pian Fiona kuitenkin keskeytti minut kysymällä: "Et kai sä vaan aio tehdä mulle ohareita?"

"No siis en varsinaisesti. Oskari pitää illalla juhlat ja ajattelin, että jos säkin haluaisit tulla? Tehtäis vähän niin kun kompromissi. En kuitenkaan viitsisi jättää Oskarin juhlia väliin", minä sanoin ja toivoin sen käyvän Fionalle.

Minun olisi pitänyt arvata paremmin, ettei Fiona tyytyisi kompromisseihin. Olin kuitenkin luvannut olla hänen kanssaan tänään. Hyvin pian kysymykseni jälkeen alkoi puhelimen päässä kauhea huuto ja jäkätys, joka päättyi jotakuinkin näihin sanoihin: "Kuule, toivottavasti sulla on tosi kivaa siellä juhlissa. Ei tartte muuten soitella!" Ennen kuin ehdin sanaakaan sanoa lepytelläkseni Fionaa, ehti hän jo lyömään luurin korvaani.

Oskarin palatessa kauppareissultaan menin heti juttelemaan hänelle: "Mun täytyy hei varmaan jättää sittenkin ne juhlat väliin. Lupasin olla Fionan kanssa tänään ja nyt se suuttui mulle, kun kerroin jääväni sun luokse. Taidan mennä kumminkin niille lepyttelemään sitä, se kun oli ihan raivona", minä kerroin masentuneena.

"Teet ihan niin kuin parhaaksi näät, mutta mun mielestä sun kannattais kuitenkin jäädä. Anna sille vähän aikaa rauhottua niin teidän on helpompi sopia, kun se ei ole niin raivoissaan", Oskari sanoi ja tarttui minua kädestä kiinni lohduttaakseen.

"En mä oikein tiedä. Fionalla on vähän sellanen luonne, että siltä täytyy pyytää monta kertaa anteeksi ja yleensä mitä nopeammin sen tekee, sitä helpommin se antaa anteeksi", minä sanoin samalla miettien mikä olisi todella paras ratkaisu tilanteeseen. Halusin kyllä kovasti jäädä ja tavata Oskarin ystävät.

"Jäisit nyt, mun mieliksi. Sulla on taatusti paljon hauskempi ilta täällä kuin mököttävän Fionan kanssa. Soitat sille sitten huomenna, annat sen nyt hiukan rauhoittua, jooko?", Oskari sanoi silittäen samalla hiuksiani. "Ehkä sä oot oikeessa, kai mä sitten jään tänne", sanoin ja päätin antaa asian olla. Ehtisin selvittää asiat Fionan kanssa huomennakin.

"Hyvä päätös. Kiitos, että jäät", Oskari sanoi ja halasi minua tiukasti. "Kiitos itsellesi, että sait mut ylipuhuttua. Meille tulee taatusti kiva ilta", minä sanoin.