Osa 16 - Tulipalojen vaarat

Vihdoinkin ensimmäinen työpäivä äitiysloman jälkeen koitti. Josefina oli onnessaan, kun kimppakyyti saapui hakemaan häntä töihin. Voi kuinka hän olikaan kaivannut vaarallisia tilanteita ja muiden pelastamista.

Josefina kävi ensimmäiseksi palolaitokselle päästyään paloauton kimppuun. Muut työkaverit eivät olleet yhtä taitavia käsistään kuin Josefina, joten paloauton huolto jäi hänen harteilleen.

Josefina oli ollut töissä jo neljä päivää, eikä sinä aikana ollut tullut ainoatakaan hälytystä. Olihan se hienoa, että kenellekään ei sattunut vahinkoja, mutta Josefinaa alkoi kyllästyttää töissä pelkän television tapittaminen.

Josefinan työkaveri Lil koitti kovasti viihdyttää Josefinaa huonoilla vitseillä ja heikolla flirtillä. Josefina kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti miehen seurasta ja sanoi, että hänellä oli kovasti muuta tehtävää.

Kiirehdittyään vauhdilla pois yläkerrasta Lilin luota Josefina huomasi ottaneensa hieman liikaa vauhtia tangosta ja hän onnistuikin tippumaan suoraan kovalle lattialle. "Auts, tämänkö siitä saa, kun koittaa välttää flirttiä itseään melkein 20 vuotta vanhemman miehen kanssa", Josefina kirosi mielessään yrittäessään nousta jaloilleen.

"Puolitoista viikkoa töitä takana, eikä ainuttakaan hälytystä", Josefina harmitteli ja yritti purkaa turhautumistaan juoksemalla ja kohentemalla kuntoaan.

Korkeampi voima kuuli Josefinan pyynnön ja kuin taikaiskusta palolaitoksen hälytyskello alkoi huutamaan. Se tarkoitti, että jossakin palaisi ja Josefina pääsisi vihdoinkin tositoimiin.

Josefina kiskaisi vauhdilla varusteet ylleen ja juoksi paloautolle.

Josefina ryntäsi palavaan kerrostaloon kirves kädessään. Hän tunsi kuinka adrenaliini virtasi suonissa hänen hakatessaan ovea kirveellä auki.

Josefina onnistui murtamaan oven ja neuvomaan asunnossa oleville turvallisen reitin ulos.

Valitettavasti tulipalo oli levinnyt kerrostalon aulaan ja Josefinalla oli täysi työ saada se sammumaan. Samaan aikaan ulkona oli joku teini tehnyt kepposiaan ja saanut läheisen metroaseman palamaan.

Josefina ryntäsi kohti metroasemaa, mutta jokin esti häntä tekemästä työtään. Josefina joutui nimittäin viettämään syntymäpäiväänsä töissä.

Josefinan synttärit eivät onneksi haitanneet työntekoa, vaan hän sai kuin saikin palon sammutettua ilman uhreja. Josefina suuntasi iloisesti ensin takaisin palolaitokselle viemään autoa ja siitä kohti kotia. Tälläiset päivät saivat naisen tuntemaan itsensä sankariksi.

Kotona Josefina muisti kuitenkin myös roolinsa äitinä ja menikin heti huolehtimaan Lucasta.

Samaisena iltana oli myös Chrisin syntymäpäivä ja innokas äiti hurrasikin kovaan äänen pojalleen.

Chris sai uudeksi piirteekseen ajoneuvointoilijan. Koulussa poika oli pärjännyt hyvin ja nyt hän odottikin jo innolla lukiota, töitä, autokoulua ja kaikkia uusia asioita, jotka valmistaisivat häntä aikuisuuteen.

Chris rakasti myös pikkuveljeään Lucaa ja hän hoitikin tätä mielellään.

Chris vei Lucan nukkumaan ja meni sitten äitinsä luokse. "No, oletko valmis saamaan synttärilahjasi?", Josefina sanoi ja pyysi Chrisiä tulemaan perässään ulos.

Chris pomppi riemusta ja kaappasi äitinsä kainaloonsa nähdessään lahjansa. Hän sai ikioman auton. "Kiitos, kiitos, kiitos, olet paras äiti ikinä", Chris hehkutti ja vaati päästä heti testiajolle.

Ajo-opetuksen jälkeen Josefina jaksoi vielä harjoitella kävelyä pikkuisen Lucan kanssa. Ylpeä mummi katseli kuinka hänen lapsenlapsensa otti ensiaskeleitaan.

Veronica jutteli illalla Devinin kanssa nuoruudestaan ja haaveistaan. Veronica ei ollut malttanut luopua työstään ja hän olikin enää yhden ylennyksen päässä elämänhaaveensa toteutumisesta.

Jälleen kerran töissä Lil yritti kovasti tehdä vaikutusta Josefinaan, joka parhaansa mukaan vältteli miestä.

Onneksi kohta tuli hälytys ja Josefinan oli suunnattava kohti palavaa kerrostaloasuntoa.

Josefina ryntäsi urheasti kohti tapahtumapaikkaa.

Josefina tunnisti asunnon hyvin pian, siellä asui Morrigan ja Jarno, sekä heidän poikansa. Asunnossa oli ollut kylässä Wogan, Morriganin entinen kihlattu. Josefina halusi hoitaa työnsä kunnolla ja hän opastikin Woganin ulos asunnosta. Jarnoa tai Morrigania Josefina ei nähnyt.

Josefina ryntäsi kohti palavaa makuuhuonetta. Kuumuus oli hirvittävä ja Josefina tunsi kuinka häkämyrkytys oli lähellä.

Samaan aikaan kotona oli tullut aika juhlia Lucan kasvua.

Veronica ja Chris katselivat ilolla tuota tapahtumaa ja Lucakin oli innoissaan, enää ei tarvitsisi käydä potalla.

Lucan uudeksi piirteeksi tuli pahasuopa. Lucaa harmitti kovasti, ettei hänen äitinsä ollut paikalla juhlistamassa hänen syntymäpäiväänsä.

Josefinaa ei kuulunut vielä töistä kotiin, vaikka tämän oli pitänyt päästä jo kaksi tuntia sitten. Veronica oli hieman huolissaan, muttei antanut muiden huomata sitä. Hän lupasikin lukea Lucalle iltasadun, jotta poika nukahtaisi helpommin ja herätessään näkisi äitinsä.

Chris ei ollut edes huomannut äitinsä poissaoloa. Hän oli jo täydessä unessa.

Aika kului ja Devin palasi sairaalalta kotiin. Veronica meni miestään vastaan.

"Olen kovin huolissani Josefinasta. Hänen olisi pitänyt päästä töistä jo viisi tuntia sitten. Tänään oli vielä Lucan syntymäpäiväkin, eikä Josefina ole ilmoittanut itsestään mitään", Veronica kertoi miehelleen, joka huomasi huolen paistavan vaimonsa äänestä.

"Eihän hänelle ole voinut sattua mitään, eihän?", Veronica kysyi mieheltään ja tunsi kuinka pala nousi hänen kurkkuunsa. "Hän on varmasti aivan kunnossa ja tulee kotiin hetkenä minä hyvänsä", Devin lohdutti. Hänkin oli huolissaan, muttei antanut vaimonsa huomata sitä. "Mennäänhän nyt sisälle lämpimään", Devin patisti Veronicaa.

Samaan aikaan kerrostalossa Josefina yritti parhaansa mukaan saada tulipaloa kuriin.

Hän yritti taistella liekkejä vastaan vaahtosammuttimella, kunnes hän yllättäen huomasi sivusilmällä naishenkilön, jonka hän hetkeä myöhemmin tunnisti Morriganiksi.

Josefinan silmissä alkoi jo hämärtyä, eikä näkyvyys ollut enää kovinkaan hyvä. Yhtäkkiä hän huomasi kuinka Morrigan kaappasi vaahtosammuttimen hänen kädestään.

Vain pari sekunttia myöhemmin Josefina tunsi kovan iskun takaraivossaan ja hetkeä myöhemmin hän lensi ikkunan läpi viidennestä kerroksesta maahan.

Josefina oli jossain hämärän rajamailla, eikä hän voinut olla varma oliko hän edes tajuissaan. Hän näki kuinka mustakaapuinen hahmo lipui häntä kohti.

Hetkeä myöhemmin Josefina unohti kaiken kivun ja hän tunsi olonsa kovin kevyeksi. Hän katsoi tummaa hahmoa ja tunsi olonsa paremmaksi kuin koskaan ennen.

Mustakaapuinen hahmo avasi suunsa ja Josefina tajusi mistä oli kyse, hänen aikansa oli koittanut.