Aika oli lentänyt siivillä. Veronicasta tuntui, että hetki sitten hän oli asunut yksin säälittävän pienessä mökissään peläten miten tulisi toimeen, kun hänen esikoisensa, Josefina syntyisi. Nyt hänen pienestä tytöstään kasvoi jo 7-vuotias nuori neiti, joka aloittaisi kohta koulun.
Josefinasta kasvoi viehättävä neiti. Hänessä on hyvin paljon samaa näköä, kuin äidissäänkin. Uudeksi piirteekseen hän sai kurinalaisen.
Josefina rakasti Hello Kittyä yli kaiken, kuten lastenhuoneen sisustuksesta huomaa. Josefina ja Cornelia joutuivat jakamaan huoneen, sillä rahatilanne ei näinä päivinä ollut enää kovinkaan hyvä. Devin oli ainoa ihminen, joka tällä hetkellä toi perheeseen rahaa.
Veronica keskittyi innolla lastenhoitoon. Hän oli jatkuvasti uupunut, mutta omien lasten nauru sai hänet jaksamaan läpi rankkojenkin päivien ja rahahuolien.
Pikkuinen Cornelia olikin varsin meluisa tapaus, etenkin laulaessaan Pötsi-nukelleen. Kuinka paljon ääntä voikaan lähteä 4-vuotiaasta tytöstä?
Josefina meni illalla ajoissa nukkumaan, mutta uni ei tullut kovinkaan hyvin. Häntä jännitti kovasti ensimmäinen koulupäivä, joka olisi huomenna. Hän näki unta siitä, millaista koulussa olisi.
Aamulla koulubussi sitten saapui. Josefina veti keuhkoihinsa raikasta ilmaa ja astui varmoin askelin kohti bussia. Tyttö yritti kovasti piilottaa jännittyneisyytensä itsevarmuutensa taakse.
Sisällä Veronica halasi tiukasti Laurenia. "Mihin tämä aika oikein menee? Kohta sinäkin olet jo iso tyttö ja menet kouluun", Veronica jutteli Laurenille hieman murheissaan. Olihan se tavallaan kova paikka tajuta, että vanhin tytär oli jo kouluikäinen ja pienimmätkin kasvoivat hurjaa vauhtia. Oma elämä tuntui lipuvan ohitse aivan liian nopeasti.
Josefina auttoi kotitöissäkin oma-aloitteisesti. Tyttö vei jatkuvasti roskia ulos ilman, että kukaan oli edes sitä pyytänyt.
Josefinaa muistutettiin kuitenkin usein siitä, että hän oli vielä lapsi ja saisi leikkiä. Kotitöitä tekisivät kyllä muutkin, eikä hänen tarvitsisi huolehtia kaikesta yksin. Tytöllä tuntui kuitenkin olevan kauhea kiire aikuistua, eikä häntä nähty kovinkaan usein leikkimässä.
Josefina ei saanut äidiltään huomiota yhtä paljon, kuin perheen pienimmät lapset. Onneksi Devin kuitenkin vietti aikaa tytön kanssa.
Devin luki mielellään Josefinan kanssa kirjoja. Josefina piti kovasti ufoista ja kaikki yliluonnollinen veti häntä puoleensa kuin magneetti.
Josefina loisti älyllään ja hän aloitti jo nuorena kirjoittamaan omaa kirjaa. Hän kirjoitti yliluonnollisista asioista, ufot ja vampyyrit päähenkilöinään.
Kohta oli aika viettää triplasynttäreitä, kun Cornelia ja kaksoset juhlivat syntymäpäiviään. Veronica olisi kovasti halunnut ostaa tytöille kakut. Hän jätti ne kuitenkin ostamatta, koska Josefinakaan ei ollut saanut kakkua synttäreillään.
Kasvettuaan Cornelia koki olevansa tarpeeksi vanha tekemään päätöksiä omasta elämästään. Niimpä hän päättikin ryhtyä kasvissyöjäksi.
Cornelian jälkeen oli kaksosten vuoro. Lauren kasvoi ensin.
Lauren sai vaaleat hiukset isosiskonsa Cornelian tavoin. Hänessä ja Corneliassa oli muutenkin jonkin verran samaa näköä.
Sitten vuoroon tuli Lorraine.
Lorrainesta tuli brunetti, äitinsä ja siskopuolensa Josefinan tapaan.
Lauren ja Lorraine nukkuivat yhä keittiössä tilan puutteen vuoksi. Molemmat kuitenkin leikkivät ja viettivät aikaansa mieluummin Cornelian ja Josefinan huoneessa, kuin keittiössä.
Cornelialla oli edessään koulun alkaminen. Ensimmäisenä kouluaamuna Cornelia katseli Lorrainea ja ajatteli: "Voisinpa minäkin olla vielä noin pieni, niin minun ei tarvitsisi mennä kouluun".
Koulubussi saapui tuttuun tapaansa ja Josefina käveli tottuneesti bussiin. Cornelia käveli hänen perässään epävarmoin askelin. Cornelia oli kovin ujo ja koulu enemmänkin pelotti häntä, kuin jännitti.
Josefina katseli sisarpuoltaan kummastuneena. Cornelia istui penkillä selkä suorana ja hänen kätensä hikoilivat. "Hyvin se menee", Josefina lohdutti.
Jesh!
VastaaPoistaTosi kiva osa! xD