Osa 7 - Onnettomuuksia

Veronica istui oikeustalon käytävällä odottamassa käsittelyn alkua. Hän vilkuili jatkuvasti ympärilleen odottaen, että joku tulisi kertomaan hänelle, että käsittely alkaisi. Käsittelyn olisi pitänyt alkaa jo 20 minuuttia sitten. Vihdoinkin tuntematon mies saapui Veronican luokse. Veronica nousi kovalta penkiltä ylös kuin salama.

"Veronica Adams, oletan", mies sanoi. "Kyllä, minä olen", Veronica vastasi hieman jännittyneenä. "Minä olen Mattyn asianajaja, Thomas Dempsey", mies esittäytyi.

"Valitettavasti käsittely on jouduttu perumaan. On nimittäin tapahtunut onnettomuus", mies kertoi ja tuijotti samalla Veronicaa tiukasti silmiin. Veronica tuijotti miehen huulia ja yritti käsittää miehen sanoja. Mies puhui selkeästi, mutta sana onnettomuus oli saanut Veronican kuuntelemaan tarkemmin.

"Matty oli matkalla tänne, kun yllättäen alkoholin vaikutuksen alaisena ollut vanha mieshenkilö ajoi päin punaisia ja törmäsi Mattyyn", Thomas kertoi. "Mitä ihmettä? Kuinka pahasti Mattylle kävi, onko hän hengissä?", Veronica kysyi hätääntyneenä. "Valitettavasti Matty ei selvinnyt, hän ehti kuolla sisäiseen verenvuotoon ennen kuin ambulanssi edes ehti paikalle", Thomas kertoi Veronican tapittaessa häntä silmät melkein kyynelissä.

"Positiivinen asia tässä on kuitenkin se, että käsittelyä ei tulla pitämään ja te saatte pitää Josefinan yksinhuoltajuuden", Thomas sanoi. "Kummallinen yhteensattumahan tämä on, mutta me emme puutu asiaan mitenkään. Hyvää illanjatkoa teille rouva Adams", Thomas sanoi ja teki lähtöä. "Kiitos paljon", Veronica sanoi ja hänen ilmeensä kirkastui vähäsen.

Osittain shokissa Veronica palasi kotiin. Devin näki hänen tulevan ja juoksi pihaan häntä vastaan. "En tiennyt miten päin olisin ollut, minua jännitti niin kovasti. Ehdin jo siivoamaan vaatekaapin kokonaan ja värjäämään hiukseni. Anteeksi, että höpötän näin paljon. Miten käsittelyssä kävi?", Devin sanoi pitämättä ainuttakaan taukoa. Miehestä näki heti, että hän oli odottanut Veronican paluuta osittain kauhulla.

"Käsittely peruttiin, koska Matty ei saapunut paikalle", Veronica aloitti. "Miksi ihmeessä hän ei saapunut paikalle, mitä tarkoitat?", Devin kysyi hieman hölmistyneenä. "Matty oli tulossa käsittelyyn kävellen, kun joku vanha mies ajoi kännissä hänen päälleen", Veronica selitti.

"Ajoi päälle! Miten Mattyn kävi?", Devin kysyi hieman pelokkaan oloisena. "Hän ei selvinnyt", Veronica kertoi ääni väristen. Veronica ei sietänyt Mattyn tekoja, mutta ajatus Mattyn kuolemasta ei tuntunut kovin hyvältä. Hän oli kuitenkin Josefinan biologinen isä ja Josefina olisi varmasti vanhempana halunnut tavata hänet.

"Positiivista on kuitenkin se, että Josefina on meidän, eikä kukaan voi viedä häntä meiltä pois", Veronica sanoi ja huomasi kuinka Devinin suu kääntyi pieneen hymyyn.

Veronica meni vaihtamaan mukavammat vaatteet päälleen ja siistiytymään. Matty pyöri yhä hänen mielessään. Mattyn kuolema ei tuntunut todelliselta. Veronica ei ollut vielä kunnolla käsittänyt, että Matty oli lopullisesti poissa.

Veronica meni ajatuksissaan nukkumaan. Jokin vaivasi yhä hänen mieltään. Tämä tilanne ei tuntunut oikealta.

Seuraavana aamuna Bridgeportin sairaalasta soitettiin. "Onko Veronica Adams puhelimessa, Edward Adamsin tytär?", ääni puhelimessa kysyi. "Kyllä on, mitähän asianne mahtaa koskea?", Veronica kysyi hieman huolestuneena.

"Täällä puhuu tohtori Karev. Teidät on merkitty isänne lähimmäksi omaiseksi ja tälläisissa tapauksissa sairaala soittaa lähimmälle omaiselle. Isänne ajoi juovuksissa eilen kolarin. Hän on kunnossa, eikä mitään vakavia vammoja ole. Hän haluaisi kuitenkin kovasti nähdä teidät. Hän kertoo lähteneensä Bridgeportin Alkoon, koska paikallisen Alkon työntekijät olivat eilen lakossa. Juovuksissa hän ajoi melko holtittomasti ja onnistui ajamaan keski-ikäisen miehen yli. Isänne välttää vankilan menemällä vieroitukseen ja pysymällä selvänä", miesääni puhelimen toisessa päässä kertoi. Veronica antoi miehen puhua rauhassa loppuun keskeyttämättä häntä.

"Olen kiitollinen, että meinaatte laittaa isäni vieroitukseen. Kertokaa hänelle, että rakastan häntä, mutten aio tulla katsomaan häntä", Veronica sanoi masentuneena ja katkaisi puhelun.

Devin oli tullut keittiöön ja kuuli osan puhelusta. Hän meni kysymään vaimoltaan mitä oikein oli tekeillä. Veronica toisti saman minkä lääkäri oli hänelle kertonut.

"Veronica kulta, ajattelitko yhtään mitä sanoit?", Devin kysyi kauhistunut ilme kasvoillaan. Veronica katsoi häntä kummastuneena, kunnes hänellä välähti.

"Voi ei, isä.. Hän ajoi Mattyn ylitse. Miten tämä voi olla edes mahdollista? Tämä on julmaa pilaa", Veronica sanoi ja katsoi Deviniä suoraan silmiin. "Ei tämä voi olla todellista", Veronica sanoi ja lähti kohti lastenhuonetta.

Veronica nosti leikkimässä olleen Josefinan syliinsä. Cornelia katseli ihmeissään äitiään. Hänkin kaipasi äidin huomiota.

Veronica piti Josefinaa tiukasti, mutta hellästi sylissään ja painoi häntä itseään vasten. "Kiitos isä", hän sanoi niin hiljaisella äänellä, että sitä edes tuskin kuuli. Eddien ansiosta Matty ei enää koskaan aiheuttaisi harmia Veronicalle ja hänen perheelleen.

Devin meni juttelemaan Veronicalle. Hän ei oikein tiennyt mitä hänen olisi pitänyt sanoa saadakseen vaimonsa piristymään.

"Tiedän, että olimme suunnitelleet keittiöremonttia, mutta sinä olet nyt todella loman tarpeessa. Minäkin taidan olla. Niinpä ajattelin, että mitä jos me lähtisimme kahdestaan reissuun. Ihan vain yhdeksi viikonlopuksi. Se tekisi meille molemmille hyvää", Devin ehdotti. Veronica katsoi Deviniä silmiin ja oli purskahtamaisillaan itkuun. "Minä rakastan sinua valtavasti. Tiedät aina mitä sanoa ja tehdä", Veronica sanoi ja katsoi miestään hieman onnellisempana.

Seuraavana päivänä he suunnistivat kohti lentokenttää. Tytöille oltiin onnistuttu saamaan lastenhoitaja kahdeksi päiväksi näinkin lyhyellä varoitusajalla. Veronica ei olisi halunnut jättää tyttöjä vieraan hoidettavaksi, mutta hän tiesi tarvitsevansa hieman lomaa.

Lentokentällä odottelun, pitkän lennon ja bussimatkan jälkeen he saapuivat viimein Kiinaan, Shang Simlan kauniiseen kylään. Maisemat olivat mitä ihanimmat. Ruoho oli vihreämpää, kuin kotona ja ilmakin tuntui raikkaammalta ja puhtaammalta.

Veronica meni heti ensimmäisenä tutkimaan heidän majapaikkanssa ilmoitustaulua. "Katso, täällä olisi tarjolla vuorikiipeilyä", Veronica huudahti innoissaan ja osoitti taulua. Devin katsoi häntä hieman epäilevästi: "Kulta, mitä jos menisimme mielummin tekemään jotakin vähemmän vaarallista. Pääsisimme sitten ehjinä kotiinkin", Devin ehdotti.

Devin sai Veronican unohtamaan vuorikiipeilyt ja he suuntasivat paikalliselle torille. Veronica meni ihastuksissaan tutkimaan paikallista kirjakauppaa. Hän halusi ehdottomasti ostaa tytöilleen kiinalaisen lastenkirjan.

Devin puolestaan meni tutkimaan matkamuistomyymälää. Hän halusi viedä kotiin jotakin taiteellista ja kaunista, joka muistuttaisi heitä vielä vuosienkin päästä Kiinan matkasta. Paikalliset esineet olivat yllättävän kalliita ja Devin päätyi ostamaan halvan, eikä niin kovin kauniin fossiiliomenan.

Torilta he lähtivät käymään Valistuneen puutarhassa. Se oli ehkä koko Shang Simlan kaunein paikka. Devin meni innoissaan koittamaan kalaonneaan paikallisten erikoiskalojen kanssa.

Veronicaa eivät olisi kalat voineet vähempää kiinnostaa ja hän päättikin loikoilla ja nauttia olostaan. Parin tunnin loikoilun jälkeen häntä alkoi kyllästyttää, mutta Devin ei halunnut vielä lähteä takaisin majapaikalle.

Veronica jätti Devinin kalastamaan ja meni itse tutkimaan puutarhaa paremmin. Hän löysikin kummallisen puun, jonka käyttötarkoituksesta hän ei voinut olla aivan varma.

Hetken mietiskelyn jälkeen Veronica tajusi, että puuta voisi käyttää harjoitteluun.

Veronica nautti olostaan. Kuntoilu piristi kummasti ja hänen viimeisimmästä kuntosalikäynnistään oli jo aikaa.

Veronica sai purettua kaikki agressionsa urheiluun ja puunkappale saikin kovaa kyytiä.

Veronica innostui monien tuntien kuntoilun jälkeen vielä vuokraamaan pyöränkin ja ajelemaan sillä ympäri Kiinaa. Hän ei ollut muistanut, kuinka hauskaa kuntoilu olikaan.

Päivä kääntyi iltaan melkein huomaamatta. Veronica ja Devin päättivät palata majapaikalle. Myöhään illalla liikkuminen ei ollut kovinkaan turvallista, etenkään kun ei tuntenut paikkoja melkein ollenkaan. He juttelivat sängyllä ja Devin kertoi haavestaan saada poikalapsi. Veronica katsoi miestään hieman masentuneena. Hän oli tyytyväinen äitinä oloon, mutta kolmas lapsi ei kuulunut suunnitelmiin.

"Hyvä on. Tehdään se sitten, mutta jos tämä kerta ei johda raskauteen, en halua yrittää enää", Veronica sanoi hieman innostusta äänessään.

Devin kaappasi vaimonsa hellään syleilyyn ja katsoi häntä syvälle silmiin. "Kulta, olet ihanan arvaamaton", hän sanoi.

He tuijottivat vielä hetken toisiaan varmistaakseen tapahtuisiko tämä todella.

Niin se sitten tapahtui. Veronica nukahti melkein heti, kun taas Devin meni vielä hengailemaan yhteisiin tiloihin muiden turistien kanssa.

Yllättäen keskellä yötä Veronican oli noustava sängystä ylös. Hän oli herännyt hirvittävään painajaiseen.

Hän meinasi jo ruveta itkemään, kunnes tajusi painajaisensa olleen vain unta. Hädissään hän yritti etsiä katseellaan Deviniä.

Veronica löysi Devinin alakerrasta ja meni hätääntyneenä kertomaan tälle painajaisestaan ja kummallisesta tunteesta, joka vaivasi häntä. "Minusta tuntuu, ettei tytöillä ole kaikki kunnossa. Se taitaa olla äidinvaistoa, ei olisi pitänyt jättää tyttöjä vieraan hoidettavaksi. Haluan heti kotiin!", Veronica selitti Devinille, joka katsoi vaimoaan yrittäen ottaa selvää oliko tämä tosissaan.

Devin koitti suostutella heitä jäämään vielä yhdeksi päiväksi. Veronican katsoessa häntä kasvoillaan yhtä aikaa pettynyt ja huolestunut ilme, oli hänen annettava periksi.

Pitkän matkan jälkeen he istuivat väsyneinä taksissa. Veronica oli vieläkin huolissaan, vaikka he olivat enää vain viiden minuutin ajomatkan päässä kotoaan. "Toivottavasti olen väärässä ja tytöt ovat kunnossa", Veronica ajatteli.