Osa 6 - Muisto menneisyydestä

Devin oli paljon töissä, mutta vapaapäivinään hän vietti mielellään aikaa tyttöjensä kanssa. Salaa Devin haaveili vielä yhdestä lapsesta, hän toivoi kovasti poikaa. Veronica tosin oli tehnyt selväksi, ettei hän halua enempää lapsia. Elämä kolmen naisen kanssa saattoi toisinaan olla melko rankkaa ja poika olisi piristänyt arkea kummasti.

Veronica löysi äitiydestä aivan uusia puolia, oli ihanaa opettaa Josefinaa puhumaan ja nähdä kuinka hän kehittyi.

Myös pikkuinen Cornelia sai osansa äidin huomiosta. Veronica rakasti tyttöjään yli kaiken, eikä työ tuntunut enää niin tärkeältä. Hän palaisi töihin sitten, kun tytöt olisivat tarpeeksi isoja. Veronica ei halunnut apua lastenhoitajalta, hän halusi pärjätä itse lastensa kanssa, vaikka se oli toisinaan uuvuttavaa.

Onneksi Devin auttoi tyttöjen hoidossa. Veronica sai levätä välillä, vaikka omaa aikaa hänellä ei pahemmin ollutkaan.

Vuodet menivät vauhdilla, tytöt kasvoivat, mutta niin kasvoi myös Devin.

Devin kasvoi ilman mitään juhlallisuuksia. Hän saavutti 35-vuoden iän. Myös Veronica tunsi vanhenevansa. Hän muutti Bridgeportiin 19-vuotiaana. Nyt hän oli jo 24-vuotias kahden tytön äiti ja hänen miehensä läheni keski-ikää. Haaveet näyttelijän urasta tuntuivat lipuvan yhä kauemmas.

"Josefinalle ruokaa ja äidille kolaa, koska äidillä ei ole aikaa syödä", Veronica mutisi iltapalalla Josefinalle, joka katseli kummastuneena äitiään.

Josefina leikki mielummin ruoallaan, kuin laittoi sitä suuhun. "Etkö sinä kultapieni voisi vain syödä?", Veronica sanoi kasvoillaan masentunut ilme. Äitinä olemisessa oli myös huonot puolet.

Iltapesut ja pisut jäivät Devinin hoidettavaksi, että Veronica pääsi ajoissa nukkumaan. "No niin, hienoa. Istut siihen paikoillesi kiltisti", Devin leperteli Josefinalle.

"Hienoa, eihän se niin kovin vaikeaa ollut!", Devin sanoi tyytyväisenä, kun Josefina suostui viimeinkin pysymään aloillaan.

"Selvä, selvä, sinulla ei siis ole pissahätä", Devin sanoi masentuneena. Josefina oli päättänyt alkaa rimpuilemaan. Tytölle oli tulossa selvästi uhmaikä, kun mikään ei enää sujunut niin helposti, kuin ennen. Masentuneena Devin laittoi tytölle vaipan ja meni nukuttamaan hänet.

Seuraavana aamuna Devinillä oli vapaapäivä, joten hän jäi kotiin huolehtimaan Corneliasta.

Veronica mussutti lettuja ja vadelmia aamiaiseksi, silmät puoliksi kiinni. Äitiys aiheutti myös aivan liikaa univelkoja.

Aamiaisen jälkeen Veronica laittoi Josefinan rattaisiin ja lähti hänen kanssaan puistoon. Corneliaa hän ei viitsinyt ottaa mukaan, koska tämä oli vielä niin pieni. Devin jäi muutenkin mielellään tytön kanssa kotiin.

Puistoon päästyään Josefina katseli innoissaan hiekkalaatikkoa. "Leikkimäääääääääääään!", Josefina kikatti innoissaan ja yritti nousta rattaista.

Parin tunnin päästä Veronica nosti pikkuisen Josefinan laatikosta pois. "Byäääääääh, ei kotiin vielä", Josefina itki.

Veronica sai Josefinan rauhoittumaan ja he tekivät jo lähtöä, kun Veronica näki yllättäen tutut kasvot.

"Veronica, milloin sinä olet lapsen saanut?", Matty kysyi ihmeissään ja jatkoi: "Tuota.. Onko hän.. Onko hän minun? Hän on sen ikäinen, että hän voisi olla minun".

"Sinä jätit minut, minun asiani eivät kuulu enää sinulle", Veronica selitti Mattylle, joka katsoi alakuloisena Veronican sinisiä silmiä. Josefina tarrautui tiukemmin kiinni äitiinsä ja katseli hieman peloissaan tätä outoa miestä.

"En tarkoittanut pahalla, mutta tyttöhän on minun. Eikö olekin? Mikset kertonut minulle?", Matty kysyi.

"Sinä jätit minut! Minä rakastin sinua ja sinä jätit minut, särjit sydämeni! Minun elämäni ei kuulu enää sinulle. Painu helvettiin ja anna minun elää elämääni! Tyttö on minun!", Veronica huusi täyttä kurkkua.

"Minulla on oikeus tavata lastani! Minulla on oikeus tyttäreen, vaikka jätinkin sinut. Sinä se jätit kertomatta, että olet raskaana, kun erosimme!" Matty huusi.

Veronica laski Josefinan rattaisiin ja lähti suunnistamaan kotia kohti, hän ei halunnut olla Mattyn lähellä enää hetkeäkään. Miehestä oli vain harmia. "Tämä ei jää tähän!", Matty huusi ja juoksi Veronican perään.

Veronica pääsi lopulta Mattysta eroon. Kotiin päästyään Veronica otti Josefinan syliinsä ja halasi tätä tiukasti. "Sinulla ei ole mitään hätää, äiti suojelee sinua kaikelta", Veronica kuiskasi Josefinan korvaan, ennen kuin laittoi hänet nukkumaan.

Veronica ajatteli jo hetken, että Matty olisi vain pelotellut häntä ja jättäisi hänet lopulta rauhaan. Muutaman päivän kuluttua pelko valtasi Veronican mielen, kun hän vastasi puhelimeen. "Veronica Adams, täällä puhuu herra Crewen asianajaja Thomas Dempsey. Ilmeisesti teillä ja herra Crewellä on yhteinen lapsi. Saamani tiedon mukaan, ette ole kertonut herra Crewelle lapsesta ja tämän vuoksi hän vaatiikin nyt isyystestiä. Saimme jo oikeudelta luvan testin suorittamiseen. Isyystestin ajankohta on ylihuomenna kello kaksitoista Bridgeportin sairaalalla, jos ette saavu tyttärenne kanssa paikalle joudumme ottamaan yhteyttä sosiaalihuoltoon".

"Hyvä on, saavun paikalle, mutta haluan nähdä mustaa valkoisella, että teillä on lupa testin tekemiseen", Veronica sanoi ja lopetti puhelun. Veronica säikähti, hän ei ollut kuullut Devinin tulleen vessaan hetki sitten siistytymään.

"Mattyn lakimies soitti. Näin Mattyn muutama päivä sitten, kun olin puistossa Josefinan kanssa. Hän näki meidät ja arvasi Josefinan olevan hänen lapsensa. Nyt hän vaatii isyystestiä!", Veronica selitti ääni väristen miehelleen. Devin kuunteli vaimoaan tarkkaavaisena. Veronica selitti koko tarinan yksityiskohtia myöten.

"Kulta, kyllä me selviämme tästä. Josefina on meidän lapsemme, mikään testi ei sitä muuta. Ei Mattylla ole mitään asiaa Josefinan elämään. Kaikki järjestyy kyllä. Katsotaan nyt ensin, että mitä Matty haluaa, kun hänelle selviää testin olevan positiivinen", Devin sanoi ja halasi vaimoaan lämpimästi. Veronica alkoi nyyhkyttää miehen olkaa vasten. "No no, ei meillä kulta ole mitään hätää", Devin rauhoitteli vaimoaan.

Veronica meni viemään Josefinan testiin. Testi paljasti Mattylle, että Josefina oli hänen tyttärensä. Veronica odotti kauhulla mitä Matty tahtoisi seuraavaksi. Se selvisi viikkoa myöhemmin, kun posti toi paksun kansion. Devin oli hakenut postin sinä päivänä. Aamu oli alkanut mukavasti, mutta sitä se ei ollut enää. Devin istui keittiön pöydän ääressä tuo kansio edessään ja pyysi Veronicaa katsomaan sitä.

"Miten se sika kehtaa!", Veronica sanoi jaksamatta edes korottaa ääntään. Vaimein ja masentunein askelin hän käveli huoneesta pois luettuaan kansion läpi. Kansio oli tullut Mattyn lakimieheltä. Siinä oli lukenut näin: "Arvoisa Veronica Adams. Isyystesti paljasti, että teillä ja Matty Crewellä on yhteinen lapsi. Kuulemamme tiedon perusteella, te ette ole herra Crewelle lapsesta kertonut. Herra Crewe tuntee itsensä laiminlyödyksi ja vaatii saada Josefina Adamsin yhteishuoltajuutta. Mikäli teillä on jotakin vastaan sanomista, haluamme kertoa, että herra Crewellä on mahdollisuus myös Josefina Adamsin yksinhuoltajuuteen. Asiasta tullaan käymään oikeuskäsittely Bridgeportin oikeustalolla tämän kuun aikana. Olemme teihin yhteydessä".

Devin katsoi masentuneena vaimonsa perään. "Tämä on minun vikani, minä kielsin häntä ottamasta yhteyttä Mattyyn, koska halusin hänet itselleni. Nyt hän joutuu kärsimään takiani", Devin ajatteli.

Viikot kuluivat ja tuli käsittelyn aika. Veronica laittoi itseään valmiiksi. Hän yritti näyttää mahdollisimman siistiltä. "Vielä minä sinulle näytän ja laitan sinut kärsimään", Veronica murisi peilin edessä.

Veronica otti Josefinan syliinsä ja tilasi taksin oikeustalolle. Mikäli Matty saisi Josefinan yksinhuoltajuuden hänet vietäisiin heti, joten Josefinan oli tultava mukaan. Veronica katseli lastenhuonetta surullinen katse silmissään. "Toivottavasti saan tuoda sinut vielä tänne siskosi luokse", Veronica sanoi ja suuntasi ulos.

Veronican lähdettyä Josefinan kanssa, tapahtui jotakin iloista. Pikkuinen Cornelia kasvoi taaperoksi.

Veronica ei ollut näkemässä Cornelian kasvua. Hän oli juuri saapunut Josefinan kanssa oikeustalolle. Tästä päivästä saattaisi tulla hänen elämänsä kamalin.