Osa 5 - Äitiyslomalla

Yritin korjata viime osassa ilmennyttä bugia, jonka takia Josefina-vauva ei näy kunnolla. Valitettavasti Josefina ei näy nyt ollenkaan, siksi vauvakuvia ei ole kovin montaa. Pahoittelen.

Josefinan syntymän jälkeen Veronica päätti jäädä kotiin ainakin hetkeksi. Hän halusi yhä kiihkeästi saada näyttelijän töitä, mutta Josefina olisi nyt etusijalla. Devin ei tienannut kovinkaan hyvin, joten hän päätti vaihtaa alaa ja hän etsikin aktiivisesti uutta työtä. Hän onnistuikin saamaan töitä tieteen parista, koehenkilönä. Palkkakin oli huomattavasti parempi, kuin nykyisessä työssä.

Taloa saatiin laajennettua vähän ja sinne saatiin olohuone. Lastenhuone olisi listalla seuraavana, sekä keittiön remontti ja... Niin, talossa oli vielä rutkasti hommia, kunhan rahaa saataisiin vain kasaan tarpeeksi.

"Kulta, tiedäthän, että minä rakastan sinua hurjasti. Rakastan myös kovasti Josefinaa, hän on minulle kuin oma tytär. Minä haluaisin kuitenkin kovasti myös vielä joskus oman lapsen. Mitä sinä ajattelet, haluatko sinä vielä lisää lapsia?", Devin kysyi vaimoltaan.

"Kyllä. Kyllä, minä haluan vielä lapsia, etenkin sinun kanssasi", Veronica sanoi ja painoi kätensä Devinin kasvoille suudellakseen häntä.

Devin teki paljon töitä ja Veronica huolehti Josefinasta. Veronica sai äitiyslomarahaa, mutta hän halusi tehdä myös jotakin perheensä eteen. Niinpä hän kirjoitti kirjaa. Mikäli hän saisi sen joskus valmiiksi, saisi siitä ainakin hiukan rahaa.

Devin kävi välillä töiden jälkeen eräällä lammella kalastamasta. Kaloista sai mukavasti rahaa säästöön. Devin päätti, ettei päästäisi heidän rahatilannettaan huonoksi. Varsinkin nyt, kun he suunnittelivat toista lasta.

Eräänä kauniina iltana pari päätti nauttia toistensa seurasta. Josefina itki paljon ja Veronicalla oli hirveä työ saada hänet nukkumaan. Kerrankin Josefina oli mennyt kiltisti nukkumaan ja Devinillä sattui olemaan seuraavana aamuna töistä vapaata. Tälläisiä hetkiä oli harvoin.

"No, eiköhän tehdä vauva", Devin huudahti vaimolleen, joka alkoi kikattaa hillittömästi.

Seuraavana aamuna koitti paluu arkeen. Devin ja Veronica olivat istuttaneet pihalle hedelmien ja vihannesten siemeniä, joista he huolehtivat yhdessä. Devin tarvitsi puutarhanhoitotaitoja työssään ja Veronica nautti raikkaasta ulkoilmasta.

Elämä oli tavallista ja Veronican mielestä ehkä vähän tylsääkin. Hän kaipasi töihin, mutta äitiydessäkin oli hienoja asioita. Oli ihanaa nähdä lapsensa kasvavan ja kehittyvän.

Aika kului ja Veronica suunnitteli kohta palaavansa töihin, kunnes luonto päätti toisin.

"Pahoinvointia. Voi ei", Veronica ajatteli.

Veronica meni hakemaan lipaston laatikosta raskaustestin. He olivat yrittäneet Devinin kanssa lasta jo puolitoista vuotta, tuloksetta. Veronica oli odottanut innolla töihin paluuta ja kuvitellut, että Josefina jäisi ainoaksi lapseksi. Hän odotti kauhulla testin tulosta.

Devin saapui töistä kotiin ja Veronica meni tervehtimään häntä ovelle. "Kulta, olen raskaana!", Veronica huudahti, ennen kuin Devin ehti edes avata suutaan. "Raskaana, voi kuinka hienoa! Vai onko? Sinähän halusit niin kovasti palata töihin", Devin kysyi vaimoltaan. "Niin halusin, mutta olen ehtinyt sulatella tätä jo muutamia tunteja. Haluan pitää vauvan, mutta tämän jälkeen en halua enempää lapsia. Haluan luoda itselleni uran vielä, kun voin", Veronica kertoi.

"Se sopii mainiosti kulta", Devin sanoi. Veronicalla alkoi kuitenkin kiertää mahassa. "Hemmetin pahoinvointi", Veronica huudahti ja lähti juoksemaan kohti vessaa.

Raskaus eteni ja Veronican maha kasvoi kasvamistaan. Devin teki paljon töitä ja hän oli onnistunut saamaan ylennyksenkin. Rahaa oltiin saatu säästöön mukavasti ja heillä näytti olevan varaa rakentaa lastenhuone, kun vauva syntyisi.

Aika tuntui lentävän siivillä. Pikkuinen Josefinakin täytti jo 3-vuotta. Tyttö muistutti kovasti äitiään, tosin nenä oli selvästi isän puolelta.

Raskaus alkoi olla lopuillaan ja supistukset alkoivat. Josefina katseli kummastuneena äitiään, joka huusi Deviniä. "DEVIN! VAUVA TULEE NYT!", Veronica huusi.

Devin nappasi Josefinan syliinsä ja leperteli tälle: "Sinä saat pikkuveljen tai -siskon. Saat sinä. Sitten muutaman vuoden päästä voitte leikkiä yhdessä". Veronica keskeytti Devinin lepertelyn: "Devin, taksi tuli!"

Hetkeä myöhemmin he saapuivat sairaalalle. Synnytys oli rankka ja sen aikana oli tapahtunut joitakin komplikaatioita. Veronica vietti sairaalassa viikon, koska lääkärit halusivat tarkkailla vauvan tilaa.

Vihdoin ja viimein lääkärit totesivat pikkuisen Cornelia tytön tarpeeksi terveeksi lähtemään kotiin. Corneliasta tuli hyvä ja taiteellinen.

Kotiin päästyään Veronica katseli ympärilleen lumoutuneena. Devin oli rakentanut lastenhuoneen heidän säästöillään sillä aikaa, kun Veronica oli ollut sairaalassa. "Kyllä tyttöjen nyt kelpaa", Veronica ajatteli ihastuksissaan.