Osa 4 - Suuria muutoksia

Muutaman viikon kuluttua Veronica sai jälleen ylennyksen. Hänestä päätettiin tehdä kuvaussihteeri. Unelmat tähteydestä tuntuivat lähenevän pikkuhiljaa.

Päästyään töistä kotiin Veronica soitti innoissaan Mattylle ja kertoi ylennyksestä. Veronica päätti, että olisi aika kutsua Matty kylään. Ei hänen köyhyytensä voisi mitenkään häiritä Mattya niin paljon, kuin hän kuvitteli. Veronicalla alkoi muutenkin mennä paremmin. Hän oli saanut kerättyä mukavasti rahaa säästöön ja kohta hänellä olisi varaa laajentaa taloa vähäsen.

Matty ilmestyi hetkeä myöhemmin. Hän toi Veronicalle kukkia onnitellakseen häntä. "Nämä ovat todella ihania, kiitos paljon", Veronica sanoi ottaessaan Mattyn ojentamat kukkaset käteensä.

"Olen jo pitkään halunnut näyttää sinulle kotini, mutta en ole kehdanut. Tulin tänne lähes rahattomana, joten en elä mitään kovinkaan laadukasta elämää", Veronica kertoi. Matty katsoi vasta nyt taloa päin ja kääntyi sen jälkeen takaisin kohti Veronicaa.

"Siis täälläkö sinä asut? Mitä sinä oikein kuvittelit, että muuttaisimme yhteen ja minä elättäisin sinut? Kuules neitiseni, minä en mitään onnenonkijoita katsele. Tämä on ohi", Matty huusi raivoissaan. Veronica yritti puolustella tekoaan, mutta hänen sanansa eivät tuntuneet Mattya kiinnostavan.

Matty lähti silmissään petetty katse. "Ei tämä voinut olla tässä", Veronica ajatteli ja lähti Mattyn perään.

"Älä seuraa minua! Jätä minut rauhaan, en halua olla kanssasi enää missään tekemisissä! Maineeni on minulle tärkeämpi, kuin sinä. En halua, että ihmiset näkevät minut hengailemassa sinun kanssasi", Matty huusi täyttä kurkkua. Veronica jähmettyi paikalleen.

Matty lähti taksilla ja Veronica jäi ulos katsomaan hänen peräänsä. "Ei tämän ihan näin pitänyt mennä", Veronica ajatteli ja suuntasi sisälle.

Päivä oli alkanut hienosti. Bridgeport oli kaikkea mitä hän halusi. Hänellä oli hyvä työ ja hänellä oli ollut hyvä mies. Tällä hetkellä kaikki tuntui turhalta. Hänen ei olisi pitänyt näyttää kotiaan Mattylle. "Mikä idiootti, hän ei ollut minun arvoiseni. Ei raha ole kaikki kaikessa", Veronica ajatteli mennessään nukkumaan.

Veronica oli juuri tullut lääkäristä kotiin, kun hänen puhelimensa soi. "Devin soittaa", luki puhelimen näytössä. Veronican ja Mattyn erosta oli kulunut kolme viikkoa. Devin oli ainut ihminen, joka oli ollut Veronican tukena. Devin oli ainut, joka sai Veronican paremmalle tuulelle. Veronica oli jo meinannut ottaa lopputilin, mutta Devin oli estänyt häntä. "Hei Devin", Veronica vastasi puhelimeen. "Miten lääkärissä meni? Saitko selville mistä huono olosi johtuu?", Devin kysyi. "Lääkäri otti joitakin kokeita. Hän epäili mahdollista masennusta. Saan tulokset parin päivän päästä", Veronica kertoi. "Kaikki on varmasti kunnossa ja minä pidän sinusta huolen, älä turhaan murehdi", Devin sanoi ennen kuin lopetti puhelun.

Parin päivän päästä lääkäristä soitettiin: "Hei Veronica, täällä on tohtori Stevens. Sain kokeidesi tulokset. Kärsit luultavasti masennuksesta, sillä kokeissa ei ollut mitään ihmeellistä. Verikokeesi paljasti kuitenkin, että olet raskaana. Huono olosi johtuu siis luultavammin siitä. Olet ollut raskaana 7 viikkoa. Onneksi olkoon! Varasin sinulle tutkimusajan äitiysneuvolasta. Mikäli tunnet olosi vielä masentuneeksi, niin voimme varata sinulle ajan myös terapeutiltamme". "Minä olen raskaana, ahaa. Ei, en tarvitse terapeuttia. Kiitos paljon tohtori. Tulen sitten tutkimukseen. Hei hei", Veronica sanoi ja lopetti puhelun. "RASKAANA? Miten tässä näin pääsi käymään", Veronica ajatteli puhelun loputtua.

Veronicalla ei ollut mitään hajua, miten hän aikoisi selviytyä lapsen kanssa aivan yksin. Taloa hän oli laajentanut niin paljon, kuin säästöillään pystyi. Edes jäkaappiin ei ollut varaa, puhumattakaan kunnon sängystä tai vauvan kehdosta. Vauva tuhoaisi hänen uransa melko nopeasti. Veronica ei onnistunut millään löytämään vauvasta ainuttakaan hyvää puolta. Kaikesta huolimatta hän päätti pitää vauvan. Vauva ansaitsi elämän ja Veronica oli varma, että hän rakastaisi vauvaa enemmän, kuin näyttelijänä olemista. Hän oli pärjännyt ihan hyvin tähänkin asti, kyllä hän pärjäisi tästä eteenpäinkin.

Veronican maha kasvoi kasvamistaan ja äitiysloma alkoi. Veronica oli laskenut, että saisi äitiyslomarahoillaan ostettua jääkaapin ja kehdon vauvalle. Muuhun ei olisi rahaa, mutta ainakin se olisi alku.

Devin kävi usein Veronican luona, he olivat lähentyneet todella paljon. "Töissä ei ole samanlaista, kun sinä et ole siellä", Devin kertoi.

Veronica kertoi Devinille raskaudestaan ja Devin kuunteli innoissaan. "En tiedä yhtään miten pärjään vauvan kanssa, kun se syntyy. Minusta tuntuu, etten osaa tehdä enää muuta kuin murehtia. Pitäisiköhän minun soittaa Mattylle ja kertoa, että odotan hänen lastaan", Veronica kysyi Deviniltä.

"Älä missään nimessä soita hänelle. Hänen seuransa ei tee sinulle hyvää ja hän taisi tehdä aika selväksi, ettei halua olla kanssasi missään tekemisissä. Minä autan sinua kyllä lapsen hoitamisessa. Ei sinulla ole mitään hätää", Devin kertoi.

"Siis auttaisitko sinä todella minua lapsen kasvattamisessa? Miksi ihmeessä sinä niin tekisit?", Veronica kysyi ihmeissään. "Veronica kulta, sinä olet minulle todella tärkeä. Olet paras ystäväni ja tietenkin haluan auttaa sinua. En tiedä mitä tekisin ilman sinua. Olet ollut minulle todella hyvä ystävä ja minä haluan auttaa sinua", Devin vastasi.

Veronica halasi Deviniä lämpimästi. "Voi kunpa Devin haluaisi olla muutakin kuin ystävä", Veronica ajatteli mielessään.

Veronica oli irrottautumassa Devinistä, kun Devin yllättäen suuteli häntä. Veronica vastasi suudelmaan sen enempää miettimättä.

Veronica katsoi Deviniä hieman ihmeissään. Devin tarttui Veronicaa käsistä ja sanoi: "Ihastuin sinuun heti, kun näin sinut. En kehdannut tulla juttelemaan töissä sinulle. Sitten näin sinut siellä baarissa ja ajattelin, että minun on pakko jutella kanssasi. Kerroit kuitenkin, että tapailet Mattya, joten salasin tunteeni. Erositte ja minä tuin sinua. En uskaltanut kertoa tunteistani. Minua ei haittaa, vaikka lapsi ei ole minun. Rakastan
sinua ja jään rinnallesi, jos niin haluat". Veronica hyvästeli Devinin, hänen oli hieman mietittävä asioita.

Muutaman päivän päästä Veronica kutsui Devinin käymään. "Olen jonkin aikaan toivonut, että välillämme olisi enemmän, kuin ystävyyttä. En vain uskonut, että tuntisit samoin. Se on suuri askel, että haluat olla osana vauvan elämää, mutta se tarkoittaa, että sinun on muutettava tänne. Haluan, että olet joko ystäväni tai isä lapselle", Veronica kertoi.

"Tietenkin muutan tänne kanssasi", Devin sanoi ja otti Veronicaa käsistä kiinni. Veronica katsoi Deviniä ihmetellen. Hän ei ollut uskonut, että Devin muuttaisi hänen luokseen.

Niinpä Veronica päätti ottaa seuraavan askeleen. Mikäli Devin olisi valmis muuttamaan yhteen ja olemaan lapsi hänen isälleen, hän olisi myös varmasti valmis menemään jossakin vaiheessa naimisiin Veronican kanssa. Veronica ei halunnut enää toivoa turhia ja tulla jätetyksi.

"Devin, minä rakastan sinua ja haluan asua kanssasi. Olen kiitollinen kaikesta mitä olet vuokseni tehnyt. Meidän ei tarvitse mennä vielä moneen vuoteen naimisiin, mutta minun on kysyttävä tätä silti: Tuletko miehekseni?", Veronica sanoi ja kaivoi taskustaan rasian, jossa oli kihlasormus.

"Voi Veronica, tietenkin minä tulen!", Devin vastasi. Veronica pujotti innoissaan sormuksen Devinin sormeen.

"Teit minusta juuri maailman onnellisimman miehen", Devin kuiskasi Veronican korvaan heidän halatessaan.

Seuraavaksi oli Veronican vuoro yllättyä, kun Devin sanoi: "Tehdään se nyt, mennään naimisiin heti, tässä ja nyt. En malta odottaa, että sinusta tulee vaimoni".

Veronica suostui. Heillä ei muutenkaan olisi koskaan varaa järjestää hienoja häitä. Tärkeintä hänelle oli, että he olisivat yhdessä, aina ja ikuisesti. Niinpä pari vaihtoi sormuksia ja molemmat vannoivat toisilleen ikuista rakkautta.

Hetkeä myöhemmin he vaihtoivat ensimmäisen suudelman miehenä ja vaimona.

"Minä todella rakastan sinua", Veronica sanoi ja katsoi Deviniä silmiin. "Minäkin rakastan sinua", Devin sanoi.

Devin myi oman asuntonsa ja muutti Veronican luokse. Rahaa heillä ei ollut paljoa, mutta talosta saatiin hieman siistimpi. He saivat ostettua jopa ikkunat.

Sisälle saatiin kolme huonetta. Pieni vessa, makuuhuone ja keittiö. Makuuhuoneeseen ostettiin vauvalle kehto. Mihinkään ylellisyyksiin heille ei jäänyt varaa, mutta ainakin heillä oli kaikki tarpeellinen.

Devin huolehti Veronicasta niin kuin kunnon aviomiehen kuuluu. Hän valmisti Veronicalle terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, josta Veronica sai kaikki raskauden aikana tarvitsemansa vitamiinit.

Veronica nukkui päivisin paljon, sillä raskaus oli rankkaa. Devin käytti ajan hyödykseen ja luki vauvakirjoja ja koitti sisäistää kaiken lukemansa tiedon.

Raskausaika tuntui lentävän siivillä ja eräänä yönä vauva päätti ilmoittaa tulostaan. Veronica tunsi poltetta mahassaan ja hänen oli noustava sängystä ylös.

Veronica piteli mahaansa ja hänen oli pakko huudahtaa kivusta. Supistukset olivat alkaneet.

Devin katsoi vaimoaan panikoiden. "Nyt se vauva tulee", Devin huusi. Hän kuitenkin ryhdistäytyi ja tilasi heille taksin sairaalaan.

Synnytys oli pitkä ja uuvuttava. Devin tuntui panikoivan enemmän, kuin Veronica. Veronica oli lääkärien mukaan yllättävän rauhallinen synnytyksessä.

Aamuyöstä Veronica käveli sairaalasta ulos sylissään pieni tyttövauva. Tyttö nimettiin Josefinaksi. Hän sai luonteenpiirteikseen arjen sankarin ja seikkailunhaluisen.

Valitettavasti jonkun bugin takia Josefina ei näy kunnolla. Syy lienee ladattavissa. Yritän saada asian korjattua seuraavaan osaan.