Osa 39 - Kieroa peliä

Tätä osaa kirjoittaessa käytin kertojana, sekä Chloea, että hän-kertojaa. Yritin hiukan eritellä noita kertojamuotoja tähdillä, toivottavasti pysytte kärryillä, että mikä kertoja missäkin vaiheessa on. Jatkossa yritän pysyä vain yhdessä kertojamuodossa, mikä toivottavasti selkeyttää sitten tulevien osien lukemista, mutta nyt päästän teidät kuitenkin osan pariin.

Parissa kuukaudessa oli Tyyne saanut viimein talonsa myytyä ja muutettua virallisesti luokseni. Minusta tuntui silti, että Tyyne olisi asunut luonani jo paljon kauemmin kuin kaksi kuukautta. Ravintola-alan työntekijänä Tyyne valtasi hyvin pian muuttonsa jälkeen keittiön itselleen, eikä minun tarvinut tehdä enää juuri ollenkaan ruokaa. Se ei silti minua, eikä varsinkaan lapsia haitannut, sillä saimme syödä päivittäin taivaallisen hyviä herkkuja.

Kayla puolestaan oli lukion aloittamisen jälkeen innostunut kirjoittamisesta ja hän olikin alkanut käydä koulun ohella toimittajakerhossa. Toimittajakerhon myötä hän pääsi myös kirjoittamaan juttuja koulun lehteen. Kotona Kayla vietti suurimman osan ajastaan kirjoituspöytänsä äärellä. Olin todella ylpeä tyttärestäni, hänessä oli selvästi menestyjän ainesta.

Kayla olisi myös kovasti halunnut tietokoneen omaan huoneeseensa, mutta totesin, että muutkin käyttävät konetta, joten hän joutui tyytymään olohuoneessa tietokoneella oleskeluun. Vihjaisin kyllä neidille, että voisihan hän itse säästää rahaa ja ostaa oman tietokoneen.

Eräänä perjantaisena aamupäivänä minua odotti erittäin epämiellyttävä näky muuten siistissä kodissani, nimittäin Kaylan huone. Masentuneena katselin ovelta sotkuista huonetta.

Ensin ajattelin laittaa Kaylan itse siivoamaan omat sotkunsa, mutta minulla ei ollut muutakaan tekemistä, joten päätin tarttua tuumasta toimeen ja alkaa siivoamaan. "Tulisipahan ainakin kunnolla puhdasta", minä ajattelin kädet puuskassa.

Viimein sain huoneen siivottua kokonaan ja lopuksi petasin vielä Kaylan vuoteen. Sängyllä lojui Kaylan päiväkirja. Meinasin aluksi vain jättää sen sängylle, mutta en kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta. Hetken mietittyäni päätin vilkaista sitä. "Luen ihan vähän vain", minä ajattelin.

Nappasin kirjan käteeni ja otin mukavan asennon sängyltä. Avasin kirjan satunnaisesta kohdasta ja päätin, että luen vain pari sivua ja sen jälkeen annan olla. Onnistuin avaamaan päiväkirjan kohdasta, jonne Kayla oli kirjoittanut muutama viikko sen jälkeen, kun olin esitellyt Tyynen hänelle.

Luin tekstiä ensin tyytyväisenä siitä, että siellä ei ollut mitään ihmeellistä tai järkyttävää ja olin jo laittamassa kirjan pois käsistäni, kun silmääni osui yllättäen jotakin todella mielenkiintoista: "Äiti esitteli mulle pari viikkoa sitten kaverinsa, Tyynen. Tänään Tyyne kuitenkin kertoi mulle jotain mitä en ollut uskoa. Äiti on lesbo ja ne on kuulemma Tyynen kanssa rakastuneita toisiinsa! Siis hei hyi olkoon, en olis ikinä uskonut äidistä. Sen Tyynen takia varmaan isäkin lähti ja jätti meidät. Toisaalta on ihan kiva nähdä, että äiti on nyt onnellisempi, mutta oli tää silti aika hirveetä kuultavaa".

Nousin ylös sängyltä ja laskin päiväkirjan käsistäni. Purin hammasta ja tunsin kuinka käteni puristuivat nyrkkiin. Tyyne saisi kuulla kunniansa, tätä tekoa hän ei ihan heti saisi anteeksi.

Varmoin askelin suunnistin kohti olohuonetta ja tietokoneella istuvaa Tyyneä. Yritin hillitä itseni, mutta tempperamenttinen luonteeni otti vallan. "Menit sitten kertomaan Kaylalle meistä", minä töksäytin vihaisesti ja näin Tyynen kääntävän katseensa minuun.

Tyyne nousi ja käveli luokseni. "Mitä sinä oikein tarkoitat?", Tyyne kysyi ja kuulin pienen epävarmuuden hänen äänessään. "Ai mitä minä tarkoitan? No, sitä että kuinka sinulla oli pokkaa mennä kertomaan Kaylalle minun lesboudestani vain pari viikkoa sen jälkeen, kun olin esitellyt sinut hänelle? Mehän sovimme, että minä kerron itse hänelle!", minä huusin raivoissani.

"Kuulepas neiti täydellinen! Tiedämme molemmat tasan tarkkaan, että sinä et olisi saanut aikaiseksi kertoa Kaylalle meistä. Minun täytyi itse kertoa hänelle ja vielä painostaa hänet utelemaan mukamas totuus sinulta. Arvaa miltä minusta tuntui olla täällä ja esittää ystävääsi, kun en voinut edes koskea sinuun? Kiitos minun Kaylakin otti asian hyvin!", Tyyne huusi ja antoi tulla oikein kunnolla. Tunsin kuinka sisälläni alkoi kiehua, miten hän saattoi tehdä minulle näin?

"Arvaappa sinä miltä minusta tuntui saada tietää kuinka kaksinaamainen oletkaan! Minä en ikinä olisi voinut tehdä sinulle samanlaista temppua. Arvaa kuinka vaikeaa minun on enää luottaa sinuun? Mistä minä tiedän mitä muuta olet jättänyt kertomatta?", minä lauoin takaisin. "Rauhoitu nyt hyvänen aika sentään", Tyyne sanoi ja nosti kädet eteensä varmaankin peläten minun hyökkäävän hänen kimppuunsa.

"Miksi ihmeessä sinä murehdit, kun meillä kerran on kaikki hyvin? Anna menneiden olla menneitä ja nauti nykyhetkestä. Meillähän menee mainiosti ja Kaylakin on sopeutunut tilanteeseen", Tyyne yritti puolustella tekoaan. "Mene pois, en voi sietää sinua juuri nyt", minä sanoin vetäytyen kauemmas Tyynestä.

Tyyne suuntasi masentuneena makuuhuoneeseen ottamaan päiväunet ennen iltavuoronsa alkua, minun jäädessäni sohvalle istumaan mietteliäänä. Tavallaan Tyyne oli oikeassa, meillä meni hyvin ja Kayla oli ottanut Tyynen hyvin vastaan, mutta tunsin oloni kuitenkin petetyksi. Tyynen temppu sai minut miettimään, että voisiko Tyyne olla niin kiero, että hän olisi kertonut meistä Maolle? Mistä muualtakaan Mao olisi saanut tietää Tyynestä? Hetkeä myöhemmin havahduin kuitenkin ajatuksistani ja katsahdin kelloon. Minun tulisi kiire.

Soitin itselleni pikaisesti taksin ja suunnistin tiedekeskukselle. Olin meinannut ihan unohtaa, että olin sopinut itselleni juuri täksi päiväksi työhaastattelun. Nautin toki yhä kotona olosta ja puutarhan parissa puuhailusta, mutta olin alkanut kaivata muutakin sisältöä elämääni. Kotona olo ei ollut herkkua varsinkaan nyt kun siellä oli teini-ikäinen tyttö ja vielä hetken aikaa vaipoissa pyörivä poika.

***

Sillä välin kotona oli Kayla palannut koulusta kotiin, jossa töihinlähtöön valmistautunut Tyyne jo odottelikin häntä malttamattomana."Mitä ihmettä sinulla oikein liikkuu päässä, menit sitten kertomaan äidillesi, että olin kertonut sinulle minun ja äitisi suhteesta?", Tyyne sähähti kiukkuisena vaatien selitystä. "No en kyllä tasan tarkkaan oo kertonut!", Kayla tokaisi tympeänä ihmetellen Tyynen vauhkoamista.

"Älä viitsi valehdella minulle! Mistä muualtakaan Chloe olisi muka saanut tietää?", Tyyne huusi hammasta purren. Voi miten paljon tuo teinityttö ärsyttikään häntä juuri sillä kyseisellä hetkellä. "En minä valehtele!", Kayla tokaisi ja tuijotti vihaisena Tyyneä. Miksei Tyyne voinut uskoa häntä?

Siinä vaiheessa, kun Kayla ei suostunut myöntämään tekosiaan, Tyynellä alkoi toden teolla mennä hermot. "Kuules nyt sinä kiittämätön kakara, luulisi, että osaisit edes hiukan arvostaa itseäsi vanhempia ihmisiä. Olen kaikkeni antanut, että sinun olisi hyvä olla ja sitten sinä yrität tuhota minun ja äitisi suhteen", Tyyne sanoi tujottaen ilkeästi Kaylaa. Nyt vuorostaan Kaylasta tuntui, että hän oli kuullut tarpeeksi. "Ole sinä hiljaa senkin saastainen lepakko! Kiitos sinun minulla ei ole enää isää", Kayla huusi ja oli jo kääntymässä lähteäkseen omaan huoneeseensa.

Siinä vaiheessa Tyynellä napsahti kuitenkin lopullisesti ja sen kummempia miettimättä hän nosti kätensä ja löi Kaylaa niin kovaa, että Kaylaan varmasti sattuisi ja kunnolla. Oppisipahan tyttö tavoille, kun elämä ei aina olisikaan niin kovin kivaa ja helppoa.

Vain paria sekuntia myöhemmin Kaylan ulvahtaessa kivusta, tajusi Tyyne mitä hän oli juuri mennyt tekemään. Nopeasti Tyyne vetäisi kätensä selkänsä taakse ja perääntyi pari askelta taaksepäin. "Ei... ei minun ollut tarkoitus", Tyyne sai soperrettua ääni väristen.

Ennen kuin Kayla ehti katsettaan nostaa, oli Tyyne kuitenkin jo juossut ovesta ulos. Kayla istahti sohvalle ja piteli päätään käsissään. Hänen päätään jomotti ja silmiin sattui. Olo oli mitä heikoin.

Kayla kävi hakemassa pakastimesta hernepussin ja painoi sillä kipeää silmäkulmaansa. Muutaman minuutin jälkeen Kayla uskalsi viimein nousta ja mennä katsomaan itseään peilistä. Tyyne oli lyönyt häntä niin lujaa, että siitä oli jäänyt jälki. "Voi hitto", Kayla sanoi tuijottaessaan kuvajaistaan peilistä.

Pian Kayla kuitenkin tunsi jo kivun sijasta suunnatonta vihaa. Kuinka se nainen kehtasi lyödä häntä? Tyyne saisi kyllä maksaa tästä, mutta miten? Tuskimpa Chloe uskoisi Tyynen lyöneen Kaylaa, he kun tulivat niin hyvin toistensa kanssa toimeen.

***

Työhaastattelu oli ehkä elämäni tylsin, enkä voinut tehdä muuta kuin haukotella. Haastattelija oli ollut iäkäs eläkkeelle jäämässä oleva nainen, joka oli tahtonut tietää minusta ja osaamisestani kaiken mahdollisen. Hänen äänensäkin oli rauhallinen ja sen pitkään kuunteleminen aiheutti minussa väsymyksen tunteita. Pitkän ja uuvuttavan haastattelun hyvä puoli oli kuitenkin se, että onnistuin kuin onnistuinkin saamaan työpaikan.

Haukotellen lähdin suunnistamaan tiedekeskukselta kotiin. Päätin kävellä ja nauttia ihanan lämpimästä iltapäivästä. Aloin muutenkin leppymään nyt kun olin saanut muuta ajateltavaa. Ehkäpä Tyyne oli oikeassa, menneet olivat menneitä ja tärkeintä oli nykyhetki ja se, että meillä oli oikeasti kaikki ihan hyvin. Mao oli jo menneisyyttä ja Kayla sopeutunut tilanteeseen. Ehkäpä minunkin oli siis aika hyväksyä Tyynen tempaus ja antaa anteeksi.

Päästyäni kotiin minua vastassa oli suureksi yllätyksekseni lastenvahti, joka kertoi Kaylan jättäneen minulle lapun. Menin tietokonepöydän luokse ja nappasin lapun käteeni: "Hei äiti! Sinulla ilmeisesti venähti työhaastattelussa ja Tyyne on vielä töissä niin palkkasin lastenvahdin ja lähdin Fionan luokse. Meillä on Fionan kanssa toimittajakerhon juttuja tehtävänä joten jään Fionalle yöksi, nähdään huomenna. - Kayla". Huoh, eikö Kayla voinut millään odottaa, että olisin ehtinyt tulla kotiin? No jaa, olihan minulla kieltämättä mennyt melkein kaksi tuntia pidempään kuin olin luullut.

Tarkistin, että Maxilla oli kaikki kunnossa, jonka jälkeen maksoin lapsenvahdille ja päästin tämän lähtemään kotiin. Minua jäi kieltämättä vähän ärsyttämään, ettei Kayla pyytänyt lupaa yökyläilyyn, mutten antanut sen häiritä. Olin tavallaan tyytyväinen, että Kayla oli tutustunut Fionaan, olihan Fiona sentään Kaylan serkku. Itse en juurikaan ollut enää yhteydessä Codyyn taikka Ilmiin ja minua harmitti, etten ollut osallistunut enempää Fionan elämään, olihan hän sentään veljentyttöni.

Parin tunnin päästä olin käynyt suihkussa, syönyt iltapalaa ja laittanut Maxin nukkumaan. Katselin suloisesti tuhisevaa poikaani. Voi kuinka äkkiä taaperoaika olikaan mennyt, huomenna juhlisimme nimittäin Maxin syntymäpäiviä ja aivan pian hän aloittaisi jo koulun.

Minua alkoi toden teolla unettaa ja vaikka Tyynen kotiintuloon oli enää vain puoli tuntia, päätin kuitenkin vetää jo peiton päälleni ja suunnata höyhensaarille. Minulla olisi nimittäin huomenna edessäni ensimmäinen työpäivä tiedekeskuksella ja halusin mennä sinne virkeänä. Juttelisin asiat selviksi Tyynen kanssa sitten huomenna.

***

Chloen ollessa jo täydessä unessa, palasi Tyyne viimein töistä kotiin. Tyyne raotti ulko-ovea varovasti ja hiipi sisälle niin hiljaa kuin osasi. Hän jäi hetkeksi seisomaan hiljaa paikoilleen ja kuunteli makuuhuoneesta kuuluvia ääniä. Tyyne kuuli vain hiljaista kuorsausta. Hän hengähti helpottuneena ja huomasi samalla hetkellä Kaylan jättämän lapun tietokonepöydällä. Kayla ei siis ollut ainakaan vielä kertonut Chloelle päivän tapahtumista.

Tyyne meni käymään kylmässä suihkussa yrittäen samalla saada ajatuksiaan selviksi. Hänellä ei ollut hajuakaan mitä hän tekisi, jos Kayla kertoisi Chloelle tämän lyöneen häntä. Tyyne tiesi, ettei hän voinut tehdä asialle mitään, kaikki oli oikeastaan kiinni Kaylasta ja siitä uskoisiko Chloe tytärtään. Varoen Tyyne kömpi sänkyyn Chloen viereen nukkumaan jääden odottamaan kauhulla huomista.

***

Kayla oli lähtenyt kovalla kiireellä pois kotoa, ettei Chloe ehtisi nähdä hänen mustaa silmäänsä. Kayla, kun ei oikein tiennyt mitä hän olisi kertonut tapahtuneen. Kayla oli alkanut toden teolla vihata Tyyneä ja hän halusi tämän naisen kokonaan pois hänen ja äitinsä elämästä. Pian Kayla löysikin jo itsensä seisomassa serkkunsa kotipihan edustalla odottamassa, että Fiona avaisi portin hänelle.

Fiona avasi portin ja käveli Kaylan luokse. "Mitä ihmettä sulle on oikeen tapahtunut?", Fiona kysyi kummastuneena tuijottaen Kaylan kasvoja. "Näyttääkö se noin pahalta?", Kayla sanoi vastaten Fionan kysymykseen kysymyksellä.

Hetkeä myöhemmin Fiona seisoi jo aivan Kaylan kasvojen edessä ja odotti malttamattomana, että Kayla selittäisi hänelle kaiken. Kaylan ei auttanut muu kuin kertoa Fionalle kaikki tapahtuneesta, alkaen aina siitä, kuinka hän oli tavannut Tyynen ensimmäisen kerran. Fiona kuunteli maltillisesti keskeyttämättä Kaylaa.

"Joten nyt olen tässä ja toivoisinkin, että voisin olla tämän yön täällä. Eivätkös Cody ja Ilmi olleetkin juuri tänä viikonloppuna jossakin kylpylälomalla?", Kayla kysyi viimein päättäen tarinointinsa. Fiona lupasi heti, että Kayla saisi jäädä yöksi. "Kotiin minä en sinua ainakaan vielä päästä, se nainenhan voi tehdä sinulle vaikka mitä", Fiona sanoi kihisten kiukusta.

Kayla suuntasi jo edeltä sisälle Fionan jäädessä vielä purkamaan tuntemuksiaan pihalle. Fiona oli raivoissaan, mikä saattoi hyvinkin johtua tämän äkkipikaisesta luonteesta. Hänen olisi tehnyt mieli repiä Tyyneltä kaikki sisuskalut ulos. Miten kukaan kehtasi loukata hänelle tärkeitä ihmisiä, hänen omia sukulaisiaan, näin verisesti?

Kayla suuntasi ensimmäiseksi jääkaapille. Hänestä oli mukavaa viettää aikaa Fionan kanssa kahdestaan. Onneksi Kaylalla oli käynyt tuuri, eivätkä Cody ja Ilmi olleet kotona. Jos heistä jompi kumpi olisi nähnyt Kaylan silmän, oltaisiin Chloelle soitettu heti. Nyt Kayla saisi rauhassa miettiä mitä äidilleen kertoisi.

Kayla löysi jääkapista itselleen mehua ja hän istahti ruokailuhuoneeseen juomaan sitä, sillä välin kun Fiona oli valuttamassa hänelle kuumaa vaahtokylpyä yläkerrassa. Kayla mietti harmissaan pikkuveljeään Maxia. Mitä jos Tyyne loukkaisi häntä jotenkin? Kayla tiesi, että tavalla tai toisella hänen olisi hankittava lähtöpassit Tyynelle, ennen kuin jotakin pahempaa tapahtuisi.

Kuuma vaahtokylpy helpotti oloa ja rentoutti Kaylaa. Kylvyn jälkeen Kayla ja Fiona istahtivat vierashuoneen sohvalle katsomaan telkkaria ja siinä sivussa he miettivät suunnitelmaa Tyynen pään menoksi. Helpointa olisi saada Tyyne itse haluamaan lähtöä, mutta voisiko Kayla onnistua siinä rikkomatta välejään äitinsä kanssa? Kayla ei jaksanut pelata mitään pelejä ja hän mietti myös totuuden kertomista, mutta uskoisiko Chloe häntä ja mitä sitten jos Chloe antaisi Tyynelle antaisi? Löisikö Tyyne häntä uudestaan?

Monien tuntien keskustelujen ja useiden erilaisten suunnitelmien jälkeen väsynyt Kayla suuntasi vierassänkyyn ja veti peiton päälleen. Huomisesta saattaisi tulla vielä yllättävän vaikea päivä.

***

Seuraavana aamuna söimme molemmat Tyynen kanssa vaitonaisina aamiaista. Yllätyin, että Tyyne oli ylipäätään uskaultunut eilisen raivonpuuskani jälkeen tulla kanssani samaan sänkyyn nukkumaan. Viimein päätin lopettaa välillämme vallinneen mykkäkoulun ja avata suuni.

Saimme kuin saimmekin erimielisyytemme lopulta sovittua, kun suostuin myöntämään, ettei Tyyne oikeastaan edes ollut tehnyt minkäänlaista vahinkoa kertoessaan meistä Kaylalle. Minua jäi kieltämättä kuitenkin mietityttämään se, että olisiko Tyyne voinut kertoa Maolle meistä. Päätin kuitenkin antaa asian olla ja nauttia sovusta.

Aamupalan jälkeen istuimme Tyynen kanssa olohuoneen sohvalla televisiota katsellen. "Toivottavasti Kayla tajuaa tulla ajoissa kotiin juhlimaan Maxin synttäreitä, ettei mene myöhään. Max kuitenkin tahtoo Kaylan paikalle, kun hän puhaltaa kynttilät kakusta", minä sanoin Tyynelle purren turhautumistani. Minusta Kayla oli ollut jotenkin outo ja pelkäsin jotakin olevan tekeillä.

"Älä sinä Kaylasta murehdi, eikökähän tulee kotiintuloaikaan mennessä. Sinun täytyy nauttia, onhan tänään ensimmäinen työpäiväsi uudessa paikassa", Tyyne hehkutti ja yritti selvästi saada ajatukseni muualle. "Taidat olla oikeassa", minä sanoin.

Hetkeä myöhemin kuulin jo auton tööttäyksen pihalta, kimppakyyti oli saapunut. Pomppasin sohvalta ylös kuin salama ja minun on myönnettävä, että ensimmäinen työpäivä aiheutti minussa pientä jännityksen tunnetta. Tyyne jäi sohvalle istumaan toivottaen minulle kuitenkin onnea vielä ennen lähtöäni.

***

Kuitenkin välittömästi Chloen suljettua ulko-oven perässään, kaivoi Tyyne puhelimensa esille. Hän näppäili siihen Kaylan numeron ja nosti puhelimen korvalleen.

Tyynen harmiksi, Kayla ei kuitenkaan vastannut hänen puheluunsa. Turhautuneena Tyyne laski kännykän käsistään. "Mitäköhän se tyttö on suunnitellut pääni menoksi?", Tyyne mietti tuskastuneena ja hetken hänen mielessään kävi, että pitäisikö hänen vain lähteä ja jättää Chloe. Ei hän kuitenkaan pystyisi siihen, hän rakasti Chloea liikaa ja toivoi todella, että tästä kaikesta selvittäisiin.

***

Kello läheni iltakahdeksaa Kaylan tehdessä kotiinlähtöä Fionan luota. Kayla katsahti vielä itseään peilistä ennen lähtöään. Hän oli tehnyt parhaansa saadakseen mustan silmänsä piiloon. Hänen harmikseen se näkyi kuitenkin vielä pelottavan hyvin.

Kayla oli voitavansa tehnyt, nyt ei auttanut muu kuin mennä kotiin ja katsoa miten tässä kävisi. Kaylan oli myönnettävä, että häntä tavallaan vähän pelotti mennä kotiin kaiken tapahtuneen jälkeen. "Kumpa kaikki sujuisi hyvin", Kayla ajatteli huokaisten syvään vielä ennen kuin hän laittoi ulko-oven kiinni perässään.

***

Olin Tyynen kanssa keittiössä viimeistelemässä Maxin täytekakkua, kun kuulin viimein ulko-oven käyvän. Ryntäsin vauhdilla olohuoneeseen juuri sisälle astelleen Kaylan luokse. "Missä ihmeessä sinä oikein..", minä aloitin, mutta sen jälkeen huomasin Kaylan kasvot. "Mitä ihmettä sinulle oikein on tapahtunut?", minä huudahdin huolissani. En huomannut ollenkaan Tyyneä, joka oli vaivihkaa siirtynyt keittiöstä oven rakoon kuuntelemaan meitä.

"Tiedän, että se näyttää pahalta", Kayla sanoi minun katsoessani hieman järkyttyneenä häntä. "Ole huoleti, se on ihan pikkuinen ruhje vain, vaikka se näyttää pahalta. Minä onnistuin vähän kompuroimaan rappusissa Fionan luona. Ei siihen enää edes satu yhtään", Kayla kertoi. Keskityin tuijottamaan tytärtäni niin tiiviisti, etten huomannut kuinka Kayla ja Tyyne vaihtoivat merkittäviä katseita.

"Siis, tuo järkyttävän kokoinen ruhje silmäkulmassasi tuli siitä, että kaaduit portaissa?", minä kysyin epäuskoisena. "Ääh, äiti, anna nyt olla, olen ihan kunnossa. Mennään nyt vaan juhlimaan sitä Maxia", Kayla sanoi ja suunnisti keittiöön.

Tiesin heti, että Kayla salasi minulta jotain. Kyllä minä oman tyttäreni nyt tunnen! Annoin kuitenkin asian olla ja olin iloinen, ettei Kaylalle ollut käynyt pahemmin. Siirryimme lopulta kaikki keittiöön ja valmistauduimme Maxin kanssa kynttilöiden puhaltamiseen. Tyyne ja Kayla keskittyivät hurraamaan, kun taas itse keskityin yhä katsomaan Kaylaa.

Lopulta minäkin sain ajatukseni koottua ja keskityin juhlistamaan nuorimmaistani. Pienellä avustuksella Max sai puhallettua kynttilät sammuksiin Tyynen ja Kaylan taputtaessa vimmatusti.

Maxin kasvettua, kävi Kayla nopeasti onnittelemassa pikkuveljeään, jonka jälkeen hän jo toivotti meille hyvät yöt ja suuntasi huoneeseensa. En voinut olla huomaamatta, että tässä kaikessa oli nyt jokin pahasti vialla. Söimme Tyynen ja Maxin kanssa palat kakkua, jonka jälkeen passsitin Maxin sänkyynsä nukkumaan.

Maxin nukahdettua vetäydyimme Tyynen kanssa makuuhuoneeseen, jossa minun oli pakko ottaa Kayla puheeksi. "Olen aivan varma, että hän valehtelee. Mitä, jos hänelle on oikeasti sattunut jotain todella pahaa ja hän on saanut kunnolla turpaansa, tai sitten hänet on vaikka.. raiskattu?", minä sanoin huolissani.

"Älä nyt hulluja puhu! Ei Kayla niin pahalta näyttänyt. He ovat varmaan Fionan kanssa innostuneet vähän maistelemaan vettä väkevämpiä aineita ja sitten Kayla on onnistunut kännipäissään telomaan itsensä. Kayla alkaa kuitenkin olla siinä iässä, että alkoholi alkaa maistumaan", Tyyne selitti ja hänen keksimänsä teoria kuulosti mielestäni ihan järkevältä.

"Niin, ehkäpä olet oikeassa", minä huokaisin. "Annat vaan asian olla, jos Kayla olisi tahtonut kertoa mitä oikeasti tapahtui, hän olisi sen jo kertonut", Tyyne sanoi vielä ennen kuin hän käpertyi peiton alle nukkumaan.  Lopulta minäkin sain mielenrauhan ja päätin käydä nukkumaan. Ainakin Kayla oli kunnossa, eikä hänellä ollut vakavia vammoja, se oli pääasia.

Tähän loppuun vielä parempi kuva kasvaneesta Maxista, jossa näkyvät kasvotkin kunnolla. Maxin uudeksi piirteeksi tuli kleptomaani.