Osa 31 - Valoa kohti


Riitamme jälkeen me molemmat keskityimme lapsiimme. Romantiikka oli jäänyt jo kauan sitten ja rakkautemme oli kuihtunut olemattomiin. Ainoa asia mikä meitä enää piti yhdessä, oli lapset. En voinut olla ihan varma, miten olimme ajautuneet tähän tilanteeseen, mutta minulla oli vahva tunne siitä, ettemme enää saisi suhdettamme kukoistamaan.



Kolme vuotta oli mennyt hujauksessa ohitse ja tuntui, että Codyn ja Chloen vauva-aika oli aivan liian lyhyt. Nyt olisi edessä uhma-ikä ja uusien taitojen opettelu. Pelkäsin, miten selviäisimme Auliksen kanssa lasten kasvatuksesta onnettoman avioliitomme kanssa.


Codysta kasvoi hurmaava poika, hän muistutti kovasti isääni Chrisiä. Minulle ei ollut mikään yllätys, että molemmat lapsemme saivat tummanruskeat hiukset. Olihan sukuni täynnä brunetteja.


Chloesta kasvoi ehkä maailman suloisin taapero. Kaikki vanhemmat silti varmasti väittävät omia lapsiaan maailman kauneimmiksi ja komeimmiksi lapsiksi. Chloesta tuli ehdoton silmäteräni, sillä hän muistuttaa niin kovin paljon minua. Hän on selvästi perinyt paljon minulta.


Vaikkei Aulis enää juurikaan rakastanut minua, hän rakasti tytärtämme yli kaiken. Me molemmat hoivasimme pienokaisiamme parhaamme mukaan. Aulis oli jäänyt palomiehen työstään eläkkeelle jo monia vuosia sitten ja minä jäin äitiysloman jälkeen vielä hoitovapaalle. En olisi millään tahtonut olla hetkeäkään erossa kullannupuistani.


Minun harmikseni Chloesta oli selvästi tullut isin tyttö ja yrittäessäni opettaa häntä puhumaan, hän vain tuijotteli muualle suu mutrussa. Tunsin melkein sydämeni särkyvän. Odotin kauhulla sitä päivää, kun Aulis vihdoinkin rohkaistuisi jättämään minut. Mikäli Chloe olisi silloin jo vanhempi, hän tahtoisi varmasti ennemmin muuttaa Auliksen kanssa asumaan, kuin jäädä minun luokseni.


Lasten ollessa 4-vuotiaita, koitti minun aikani palata takaisin työelämään. Tuntui kovin haikealta jättää lapset Auliksen käsiin koko päiväksi. Tiesin Auliksen pärjäävän, hänet oltiin kuin luotu isäksi. Minua kuitenkin pelotti ajatus siitä, että lapseni etääntyisivät minusta samoin kuin minä aikoinani etäännyin isästäni.


Parin viikon työnteon jälkeen sain vihdoinkin ylennyksen. Pääsisin näyttelemään pientä roolia suosittuun tv-sarjaan. Olisin tahtonut kertoa Aulikselle ylennyksestäni, mutta tullessani töistä kotiin, hän oli jo nukkumassa.


Olin huomannut Chloen kaipaavan minua. Usein tullessani töistä kotiin menin suoraan nukkumaan, jolloin Chloe tuli makuuhuoneen oven taakse odottamaan heräämistäni. Ehkäpä hänestä ei sittenkään kasvaisi isin tyttö.


Muutamia viikkoja myöhemmin lähdettyäni töihin, Aulis oli kuistilla istumassa. Hän oli selvästi omissa ajatuksissaan, sillä hän ei edes kuullut minun sanovan, että lähden töihin. Tunsin syyllisyyttä lähes joka päivä, miten olinkaan kyennyt antamaan aviomiehelleni näin onnettomat viimeiset yhteiset vuodet.


Sinä samana iltana, minun palatessani töistä kotiin Aulis oli minua vastassa ulko-ovella. "Hienoa, nyt se ero sitten koittaa", minä ajattelin surkeana. Yllätyin toden teolla, kun Aulis kuitenkin sanoi, että nyt hyppäisimme autoon. Olin ihmeissäni, mihin ihmeeseen me nyt lähtisimme? Emmehän me voisi Chloea ja Codya yksinään jättää. Aulis kuitenkin kertoi, että lapsenvahti oli jo laittamassa lapsia nukkumaan. En tiennyt miten minun olisi pitänyt suhtautua, mutta hyppäsin kuitenkin autoon pelkääjän paikalle istumaan.


Ajettuamme puolisen tuntia, Aulis hidasti vauhtia. Raotin silmiäni nähdäkseni paremmin. Hetken päästä tajusin, että olimme tulleet Näköalapuistolle. Paikkaan, jonne Aulis oli usein minut tuonut ollessani surullinen tai masentunut. Mitä ihmettä me täällä teimme?


Aulis kaivoi auton takatilasta meille molemmille uimapuvut ja vaihdettuamme ne päällemme, menimme poreammeeseen. Lämmin vesi ja ihoani hyväilevät poreet saivat minut rentoutumaan, niin kuin aina. Myös Aulis vaikutti jotenkin onnellisemmalta. Aulis kertoi ajatelleensa meidän tarvitsevan kahdenkeskeistä aikaa. Juttelimme avoimesti suhteestamme ja tunteistamme toisiamme kohtaan. Liikutuin Auliksen sanoista. Hän rakasti minua vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen ja hän oli pahoillaan, että romantiikka oli jäänyt taka-alalle.


Siirryin poreammeen toiselle reunalle, Auliksen viereen. Olin iloinen, että saimme asiat puhuttua selviksi. Ehkäpä onnistuisin tekemään Auliksen viimeisistä vuosista onnellisia? Hän oli kuitenkin jo melkein kahdeksankymmentä ja tiesin yhteisen aikamme käyvän vähiin.


Nostin käteni Auliksen olkapäälle ja tuijottelimme molemmat haikeana poreammeen vettä. Mietimme menneisyyttämme ja kaikkia yhdessä vietettyjä vuosia. Olisimme voineet tehdä asiat niin paljon paremminkin. Jotenkin me vain annoimme parisuhteen kuolla keskittyessämme kaikkiin muihin asioihin.


Menneisyyden muistelu sai meidät molemmat romanttiselle tuulelle ja suutelimme ensimmäisen kerran melkein viiden vuoden tauon jälkeen. Suudelma oli intoihimoinen, täynnä kaipautta ja puhdasta rakkautta. Suudelmalla oli todella voimakas vaikutus meihin molempiin, jopa kaiken tämän ajan jälkeen.


Hyvin pian suudelman jälkeen intouduimme herättelemään unohtunutta rakkauselämäämme.


Kuhertelutuokion jälkeen Aulis hymyili tyytyväisenä. Minä puolestani en ollut yhtään niin tyytyväinen. En tuntenut välillämme enää samanlaista kemiaa ja kipinöintiä kuin joskus ennen. Toisaalta olihan Aulis myös jo vanha, eikä hän enää ollut niin hyvässä kunnossa. Olin kuitenkin iloinen, että Aulis nautti olostaan. Ehkäpä vielä joskus suhteemme olisi täysin samanlainen kuin ennen, vain aika näyttää. Tämä ilta oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja lähentänyt meitä huomattavasti.


Arkemme alkoi hiljalleen muistuttaa onnellisen perheen arkea. Äiti ja isä olivat onnelliset yhdessä ja lapset tyytyväisiä ja hyvin käyttäytyviä. Onneksi juorulehdet eivät pahemmin kirjoitelleet mitään juttuja meistä, aloinhan uuden työni takia olla jo melko kuuluisa. Pian saimme aihetta juhlaan, kun oli aika juhlia kaksosten synttäreitä. Ensin oli Chloen aika puhaltaa kynttilät sammuksiin.


Chloe tanssahteli ilolla uuteen elämänvaiheeseen. Tunsin oloni kovin haikeaksi, lapset kasvoivat aivan liian hurjaa vauhtia. Kohta he olisivat jo aikuisia ja lentäisivät pesästä ennen kuin edes tajuaisin koko asiaa ajankohtaiseksi.


Chloen kasvun jälkeen autoin Codya puhaltamaan kynttilät. Cody oli innoissaan ja aivan liian malttamaton. Pojalla tuntui olevan kova kiire saada kynttilät sammumaan.


Cody otti uuden elämänvaiheen vastaan perse pystyssä. En tiedä onko se kovin normaalia? Toivottavasti pojasta kasvaa kunnollinen ja tunnollinen hassuista tavoistaan huolimatta.


Näin Chloessa yhä enemmän itseni mitä vanhemmaksi hän tuli. Tyttö sai uudeksi piirteekseen perhekeskeinen. Chloe olisi selvästi hyvä vaihtoehto perijäksi ja suvun jatkajaksi. Aika näyttää kummasta tulee kypsempi ja vastuuntuntoisempi.


Myös Codysta kasvoi hurmaava poika. Ehkäpä vampirismi sai hänet näyttämään entistäkin komeammalta? Codyn uudeksi piirteeksi tuli sikeäuninen.


Olin iloinen, että kaksoset viettivät mielellään aikaa yhdessä. Toisinaan Cody kyllä innostui kesken ruutuhyppelyn juttelemaan siivoojan kanssa maailman menosta.


Nyt, kun kaksoset olivat jo hieman vanhempia, ajattelin, että heidän olisi aika tavata Antonio. Niinpä soitin Antoniolle ja sovin tapaamisen hänen kanssaan.


Olin saanut Antonion lisäksi myös muuta ajateltavaa. Auliksen ja minun hellät hetket olivat tuottaneet tulosta, vaikkei sitä vielä päällepäin nähnytkään. Olin jo neljännellä kuulla raskaana, mutten ollut kertonut asiasta Aulikselle vielä. Tiesin, että kohta minun olisi kerrottava, ennen kuin hän näkisi sen itse.


Parin viikon päästä Antonio tuli tapaamaan lapsia. Varsinkin Chloe oli todella kiinnostunut Antoniosta ja he juttelivatkin Antonion kanssa useita kymmeniä minuutteja vampirismista, sekä äidistäni.


Myös Cody tuli kiinnostuneena kuuntelemaan Antonion tarinoita Tiiasta. Lopulta minun täytyi passittaa Antonio kotiin ja lapset nukkumaan, sillä seuraavana aamuna olisi koulua.


Hyvästelin Antonion tyytyväisenä. Oli tavallaan hienoa, että Antonio tahtoi tutustua lapsiin, vaikka hän olikin aluksi juonitellut kaikkia kauheuksia heille. Onneksi saimme asiat kuitenkin selvitettyä ja lapset saivat tutustua edes johonkin sukulaiseen. Kovin monia, kun ei enää ollut elossa. Myös sisareni olivat jo lähellä viimeisiä päiviään. Ikääntyiväthän he niin paljon minua nopeammin. Tyytyväisenä Antonion vierailusta suuntasin alakertaan ja päätin, että olisi aika kertoa Aulikselle raskaudestani.


En kuitenkaan ehtinyt edes suutani avaamaan, kun Aulis jo hyökkäsi kimppuuni ilkeiden sanojensa kanssa. "Kuinka sinä kehtaat kutsua Antonion tänne kaiken sen jälkeen mitä hän on minulle, meille tehnyt?", Aulis huusi raivoissaan. "Nyt hiljempaa! Lapset menivät juuri nukkumaan", minä tokaisin vihaisena. Ei Auliksen kuulunut sotkea lapsia tähän.


Minä yritin puolustautua ja sanoa, että lapsilla oli oikeus tavata sukulaisensa, ainoa sellainen, joka oli elossa. Aulis ei kuitenkaan tahtonut kuunnella selityksiäni, vaikka kerroin, että lapset olivat viihtyneet Antonion kanssa. "En tahdo enää ikinä nähdä sitä miestä talossani! Hänellä ei ole mitään asiaa lasten lähelle", Aulis huusi kurkku suorana. Olin aivan varma, että lapset olivat kuulleet kaiken.


Tuijotin Aulista hämilläni, kun hän viimein malttoi rauhoittua. En uskonut hänen ragoivan asiaan näin voimakkaasti. Aulis lähti huoneesta ovet paukkuen yläkertaan. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä. Olisin niin mielelläni kertonut Aulikselle vauvasta, mutta se saisi näköjään odottaa.


Aulista ei kuulunut vielä tuntiin sänkyyn, joten kävin rauhoittamassa lapset ja menin itse nukkumaan. Aulis oli kaiketi päättänyt jäädä sohvalle nukkumaan. Vetäessäni peittoa päälleni, tunsin mahassani pienen potkun. Hetki sitten olin ollut masentunut ja ärsyyntynyt, mutta nyt saatoin mennä nukkumaan rauhallisin mielin. Pieni vauvamme antoi ensimmäisen todellisen merkin olemassaolostaan.


Riitamme oli jatkunut jo melko pitkään ja Aulis oli päättänyt pitää minulle mykkäkoulua. Lapsetkin olivat huomanneet sen. Eräänä aamuna koulubussissa Chloe kysyi Codylta: "Luuletko, että äiti ja isä eroaa?" "En tiedä, mutta toivon, että ei", Cody sanoi haikeana Chloen katsoessa häntä pelokkaana.


Olin jo kahdeksannella kuulla raskaana, eikä Aulis ollut vieläkään tajunnut raskauttani. Miehet! Olin lihonut jo 12 kiloa ja olin todella ihmeissäni, että miten kummassa Aulis ei ollut huomannut mitään. Välimme olivat hieman viileenneet ja vaikka Antonion vierailusta oli jo useita kuukausia oli Aulis vieläkin pitänyt minulle mykkäkoulua. Päätin, että nyt sai luvan riittää.


Niinpä lasten ollessa koulussa päätin, että nyt olisi aika puhua. Pysäytin Auliksen ja vaadin häntä kuuntelemaan minua hetken. Kerroin iloisena, onnellisena ja pirteänä raskaudestani. Päätin, että riitely saisi nyt loppua ja olisi Auliksen reaktio millainen tahansa, en suuttuisi vaan pitäisin itseni kasassa.


Aulis hämmentyi toden teolla. Hänen katseensa siirtyi kasvoistani suureen mahaani ja Auliksen oli pakko myöntää, että hän oli ollut sokea. Hän ihmetteli ettei ollut tajunnut raskauttani, vaikka se näkyi selvästi. Aulis oli pahoillaan, ettei ollut tukenut minua raskauden aikana.


Aulis alkoi heti kosketella mahaani ja jutella pikkuiselle. Auliksen harmiksi pikkuinen nukkui ja Aulikselta jäi potkut tuntematta. "Onko se tyttö vai poika?", Aulis kysyi toiveikkaana. "En halunnut tietää etukäteen", minä kerroin.


Kolme viikkoa myöhemmin synnytys käynnistyi. Yllätyin siitä, että pienokainen päätti tulla ulos ennen laskettua aikaa, Codyn ja Chloen kanssa raskaus oli mennyt yli lasketun ajan. Odotin jo kauhulla synnytyssaliin menemistä, olin vannonut etten hankkisi enää lisää lapsia juuri tuon kivuliaan synnytyksen takia. Aulis oli nukkumassa, joten herätin hänet ja lähdin sairaalalle yksin. Aulis lupasi tulla aivan kohta perässä.


Minä olin jo ehtinyt hypätä taksiin ja olin autuaan tietämätön siitä mitä kotona tapahtui. Aulis oli ollut tulossa perässäni sairaalalle, mutta hän ei ehtinyt kuistia pidemmälle, kun hänen matkansa jo keskeytettiin.


Aulis huudahti kovaan ääneen saaden Chloen kiiruhtamaan kuistille. Chloe säikähti nähdessään isänsä kirkkaan valon ympäröimänä. Aulis tuijotti kohti korkeuksia, peläten edessä olevaa kuolemaa.


Pian Viikatemies jo seisoikin Auliksen edessä. "Olen todella pahoillani, ajankohta on varmasti mielestäsi surkea. Olisit varmasti tahtonut nähdä lapsesi, mutta minkäs sille voi. Noh, eiköhän lähdetä sitten", Viikatemies totesi ja Aulis katsoi häntä järkyttyneenä. "Et voi olla tosissasi! En lähde mihinkään ennen kuin näin lapseni", Aulis huusi Viikatemiehelle, mutta oli jo liian myöhäistä. Hetkeä myöhemmin Aulis ja Viikatemies olivat molemmat matkalla kohti yhtäkkiä ilmestynyttä valoa.


Myös Cody oli kuullut kuistista omituisia ääniä ja juossut juuri sopivasta paikalle todistamaan isänsä viimeisiä hetkiä. Yhdessä lapset jäivät itkemään ja suremaan isänsä poismenoa. Oli rankkaa menettää oma isä niin nuorella iällä.


Minä puolestani olin saapunut sairaalalle ja marssin kärsivällisesti kohti synnytysosastoa. Aloin kuitenkin hätääntymään, kun puoli tuntia myöhemmin Auliksesta ei vieläkään kuulunut mitään. Yritin soittaa hänelle useita kertoja, mutta turhaan. Hänen olisi paras maata jossakin ojan pohjalla tällä hetkellä, koska synnytykseni oli alkamassa eikä häntä vieläkään näkynyt. Useita tunteja, kyyneleitä ja ponnistuksia myöhemmin oli meidän vauvamme viimein lepäämässä mahani päällä. Synnytyksen jälkeen sairaanhoitaja saapui luokseni ja kertoi suru-uutiset.


Lähdin välittömästi sairaalalta hoitajan kerrottua minulle mieheni kuolemasta. Lääkärit vastustivat lähtöäni, he olisivat tahtoneet tarkkailla minun ja vauvan tilaa, mutta minä lähdin heidän vastusteluistaan huolimatta. Olin rättiväsynyt, mutta tiesin, että lapset olivat kokeneet kovia ja he tarvitsisivat minua kotona. Niinpä otin pienen poikani, joka sai nimekseen Aiden, syliini ja lähdin suunnistamaan kohti kotia. Aiden on luonteeltaan bilehile ja ulkoilmasim.

2 kommenttia:

  1. Repesin tuolla kun Aulis ei tajunnut raskautta vasta kun kahdeksannella kuulla :D...tämä jakso oli kyllä kaikenkaikkiaan hyvin tapahtumarikas ja muutekin hyvin kirjoitettu. Palailen takaisin tarinasi pariin näin tarinatauon jälkeen ja oli mukava nähdä miten paljon uusia jaksoja täälä oli odottamassa :). Ps. Onnea myös oman pienen johdosta!

    VastaaPoista
  2. They can ask for a spread of paperwork to do that, however generally, utility bills, passports, and driver’s licenses are the commonest paperwork that you may need to provide. Like all bonuses, the Big Spin Casino welcome bonus comes with a spread of T&Cs that you need bear in mind of|to concentrate on|to concentrate to}. There’s nothing in our listing that would alarm us and 카지노 사이트 the phrases are normal for probably the most part. Once your account has been created, you’re able to to} refer a limiteless number of friends. Your account will have to be in an “active state” which implies a minimum of|no much less than} one wager per calendar month. Once you’ve entered BIGSPIN200, press ‘create my account’ signal up|to enroll} and qualify for the bonus.

    VastaaPoista