Osa 28 - Yhteinen elämä

Havahduin uuteen päivään omasta sängystäni. Minulla ei ollut hajuakaan miten olin tänne päätynyt. Herätessäni tunsin oloni hiukan heikoksi ja kovin janoiseksi.

Nousin varovasti ylös ja siirryin sängyn laidalle. Tuijotin yöpöydälle jätettyä paperilappusta. Siirryin lähemmäs ja katsoin tarkemmin. Lukeminen oli yllättävän vaikeaa, sillä minusta tuntui, että pääni räjähtäisi hetkenä minä hyvänsä. Otin lapun käteeni ja sain vihdoin selvää siinä lukevasta tekstistä. Hei neitokainen, taisit ottaa eilen muutaman liikaa. Sammuit baarin edustalle ja poliisit olivat jo tulossa noutamaan sinua. Löysin taskustasi avaimet, niissä luki osoitteesi. Tilasin meille taksin ja kannoin sinut kotiin. Olit jossain hämärän rajamailla ja juttelit sekavia. Soittele, kun selviät krapulaltasi. Terveisin: Aulis

Minulla ei ollut kunnollista muistikuvaa eilisestä. Toivoin todella, etten ollut nolannut itseäni täysin Auliksen silmien edessä. Selviteltyäni päätäni tunnin jos toisenkin, päätin vihdoinkin soittaa Aulikselle, jotta saisin hieman selvyyttä asioihin.

"No moikka, Casey tässä. Halusin kiittää sinua siitä, että huolehdit minut turvallisesti kotiin eilen illalla. En kai nolannut itseäni täysin? Heräsin hirveään päänsärkyyn, mutta voin jo paljon paremmin. Tuota, ei kai meidän välillä tapahtunut mitään, öö.. vakavaa?", minä kysyin hieman jännittyneenä. "Ei, meidän välillämme ei tapahtunut mitään vakavaa. Olet humalassakin yllättävän hurmaava ja tapaisin sinut mielelläni vielä uudestaan, mielummin kyllä selvinpäin", Aulis vastasi naureskellen. Huokaisin helpotuksesta, pelkäsin hetken, että meidän ensimmäinen kertamme oli tapahtunut humalassa, enkä kykenisi muistamaan asiasta mitään. Iloitsin siitä, että olin ollut väärässä, enkä ollut menettänyt neitsyyttäni vielä.

En ollut käynyt isäni luona moneen kuukauteen, joten päätin, että minun on aika ryhdistäytyä ja mennä käymään hänen luonaan. Odotin hieman kauhulla isän tapaamista, sillä hän ei ollut nähnyt minua vielä vampyyrina. Pelkäsin hänen suuttuvan ja huutavan minulle.

Minun ilokseni isä ei ollutkaan vihainen, vaan iloinen näkemisestäni. Hän kertoi kaivanneensa minua. Yllätyin siitä, että isä vaikutti melkein selväjärkiseltä. Kerrankin tulin hänen kanssaan loistavasti toimeen ja jopa nautin ajasta hänen kanssaan.

Päätin kertoa isälle ihastumisestani Aulikseen. Kerroin hänelle avoimesti tunteistani ja siitä, että Aulis sai minut tuntemaan itseni kokonaiseksi. Kerroin talon remontoinnista, uudesta työstä ja ensimmäisestä ylennyksestäni. Kerroin isälle myös tapaamisestani äidin kanssa hautausmaalla.

Isäni oli aidosti onnellinen puolestani ja hän oli tyytyväinen, etten ollut kuullut vielä Antoniosta mitään. Hän toivoi kovasti pääsevänsä vielä jonakin päivänä häihini. "Ei meidän suhde vielä ole niin vakava, mutta lupaan kyllä, että pääset häihini", minä kerroin ja näin isäni suun kääntyvän hymyyn.

Vietin vahustenkodilla pari tuntia, pelasimme isän kanssa shakkia ja hän kertoi minulle viihtyneensä täällä yllättävän hyvin. Olin tyytyväinen, tiesin että isä pärjäisi kyllä hyvin.

Viimein tuli aika päästää isä nukkumaan ja lähteä kotiin. Hyvästelin hänet lämpimästi ja kerroin tulevani ensi viikolla taas käymään. "Minulle tulee ikävä sinua isä", minä sanoin vielä ennen lähtöäni.

Päästyäni kotipihaani, minua odotti yllätys. Aulis seisoi ovellani! Lähestyessäni häntä, tunsin kuinka sydämeni jätti yhden lyönnin välistä ja jalkani menivät löysiksi. "Aulis mitä ihmettä sinä teet täällä tähän aikaan?", minä kysyin ällistyneenä. "Minulle tuli ikävä", Aulis kertoi lempeästi.

Istahdimme Auliksen kanssa pihakivetykselle ihastelemaan kaunista kirkkaana loistavaa pilvetöntä tähtitaivasta. "Tiedätkö mitä Casey? Aina, kun minä katson taivaalla tuikkivia tähtiä, sinä tulet mieleeni. Sinun silmäsi loistavat yhtä kirkkaasti kuin nuo tähdet tuolla ylhäällä", Aulis sanoi tuijottaen ylös taivaalle. Tunsin sydämeni sulavan, tämä hetki oli lähes täydellinen. Katsoin Aulista hellästi ja sanoin: "Tuo oli varmasti kauneinta mitä minulle on koskaan sanottu".

Nojauduin taaksepäin ja nostin käteni varovasti Auliksen käden päälle. Nyt tämä hetki oli täydellinen ja todella kaunis. Olisin voinut olla tässä ikuisuuden. Aulis selvästi yllättyi äkillisestä liikkeestäni, mutta hän ei vetänyt kättään pois.

Hetkeä myöhemmin hän katsoi minua lempeästi suoraan silmiini ja tarttui tiukemmin kiinni käteeni. Käänsin katseeni häneen ja hymyilin parasta hymyäni. Aulis todella sai sydämeni pakahtumaan. Minä todella rakastan häntä, mutten kehdannut kertoa tunteistani hänelle. En halunnut säikäyttää häntä tiehensä, nyt kun hän viimein oli tässä vieressäni.

Nojauduin häntä vasten ja tunsin hänen lämpimän ihonsa kädelläni. Yllättäen taivaalla näkyi suuri savuverho. Osoitin sormellani sinne ja Aulis tuijotti tiukasti taivasta. "Casey, siellä taitaa olla metsäpalo. Minua saatetaan tarvita, minun on pakko mennä", Aulis sanoi ja nousi salamana ylös maasta.

Jäin yksin seisomaan pimeään yöhön ja katselin Auliksen perään. "Hemmetin tulipalo", minä sähähdin ja painelin sisälle nukkumaan.

Parin päivän päästä vanhusten hoitokodilla sattui jotakin kamalaa. Chrisin oli aika jättää hyvästit elämälleen maan päällä ja siirtyä kohti korkeuksia. Kullervo oli todistamassa tätä surullista hetkeä.

Kullervo katseli Chrisiä itku silmässä, heistä oli tullut todella läheiset toisilleen. Chris puolestaan hymyili tyytyväisenä. "Pääsen viimeinkin rakkaan Tiiani luokse", hän sanoi ja katseli kohti korkeuksia.

Pian Chris jo kääntyikin Viikatemiehen puoleen. "No älähän vitkuttele, olen odottanut tätä hetkeä jo kauan!", Chris huudahti käskien Viikatemiestä kiiruhtamaan. "Olettepa te Adamsit hassua porukkaa, teillä tuntuu kaikilla olevan kova kiire päästä pois", Viikatemies sanoi raapien päätään. "No, mennään sitten", hän tokaisi ja kirkas valo valtasi hoitokodin.

Olin juuri päässyt töistä, kun sain puhelun Kullervolta. Hän kertoi minulle isäni pois menosta ja tunsin kuinka pieni kaipuu valtasi sydämeni. Minun tulisi todella ikävä isääni. Kävin vahustenkodilla hakemassa uurnan, johon Kullervo oli laittanut isäni jäänteet. Hautasin hänet autuaassa hiljaisuudessa muiden Adamsien viereen ja pidin pienen puheen. Tunsin kuinka kyynel valui poskelleni. Olin luvannut isälleni, että hän tulisi vielä näkemään minun hääni. Nyt se olisi kuitenkin jo liian myöhäistä.

Kaipasin pientä lohtua, joten päätin soittaa Aulikselle ja pyytää häntä luokseni. Kerroin hänelle avoimesti isästäni ja siitä kuinka paljon jäisin häntä kaipaamaan. Kerroin, ettei minulla ollut ketään, joka olisi tukenut minua tämän surun keskellä. Olihan minulla toki sisareni, mutta olin etääntynyt heistä aika paljonkin. Sophieta toki näin töissä, muttemme pahemmin jutelleet. Oli minulla myös Belisama, mutta hän ei olisi mitenkään voinut ymmärtää minua ja tunteitani juuri nyt.

Minun onnekseni Aulis lupasi tulla luokseni, kunhan hän vain ensin kävisi suihkussa. Tunsin hymyn nousevan huulilleni, jo pelkkä hänen äänensä kuuleminen sai minut paljon paremmalle tuulelle. Odotin malttamattomana hänen saapumistaan.

Viimein hän tuli ja minä menin juosten häntä vastaan. "Ihanaa, että tulit. Meidän ei tarvitse jutella isästä, se saa minut vain masentumaan entistä enemmän. Tärkeintä on, että sinä olet nyt tässä", minä sanoin ja Aulis nosti kätensä kietoakseen ne tiukasti ympärilleni.

Juttelimme hetken ja esittelin Aulikselle kotini. Lopulta päädyimme makoilemaan sängylleni. Aulis tuijotti minua suoraan silmiin ja sanoi: "Casey, minä taidan olla peruuttamattomasti rakastunut sinuun". Hymyilin hänelle lämpimästi. Tätä olin odottanut jo kauan. Oli todella hienoa, että hän sanoi sen ensin. "Minäkin rakastan sinua", minä sanoin ja Aulis tuli lähemmäs minua, valmiina painamaan huulensa huulilleni.

Katselin häntä flirttailevasta ja nousin hieman ylöspäin. "Saat sydämeni pakahtumaan onnesta", hän sanoi ja samalla hetkellä repäisin peiton pois altani valmiina sukeltamaan sen alle. Aulis ymmärsi vinkin ja oli heti valmiina lähtemään mukaan leikkiin.

Kerta oli minulle ensimmäinen, joten olin vähän hukassa, mutta ainakin minulla oli todella hauskaa. Aulis opasti minua hyvin ja minä nautin joka ikisestä sekunnista koko kehollani. Ensimmäinen kertamme yhdessä ei olisi voinut yhtään parempi.

Nukahdin tyytyväisenä ja todella onnellisena Auliksen kainaloon. En olisi millään tohtinut häätää Aulista kotiinsa, joten olin kiitollinen, että hän otti minut kainaloonsa ja jäi siihen nukkumaan.

Auliksesta oli todella suuri apu. Aamulla hän meni siivoamaan kissan hiekkalaatikon ja vei roskat ulos. Tässä oli selvästi pitämisen arvoinen mies. Tiesin, että minulla olisi pitkä, jopa ikuisuudelta tuntuva elämä edessäni ja Aulis tulisi olemaan vain pieni osa sitä. Aulis tulisi kuitenkin olemaan sen arvoinen. Tiesin, etten tahtonut rinnalleni ketään muuta.

Kävin herättyäni kuumassa ja rentouttavassa kylvyssä. Puettuani päälleni Aulis tuli luokseni ja katsoi minua haikeasti. "Minun taitaa olla aika lähteä kotiin", hän sanoi vaisuna. Hymyni hyytyi ja muuttui pettymykseksi. "Älä lähde vielä, jooko?", minä sanoin anelevasti. "Casey, mitä tuumaisit siitä jos minä muuttaisin tänne sinun kanssasi? Tiedän, että olemme tapailleet vasta hetken, mutta tämä tuntuu niin oikealta", Aulis kysyi ja hän näytti vastustamattoman suloiselta, aivan kuin pieni ja suloinen koiranpentu.

Hyppäsin onnesta kiljuen hänen kaulaansa. "Ihanaa, tottakai sinä muutat tänne!", minä huudahdin. Hän nosti minut sylliinsä ja kietoi kätensä tiukasti ympärilleni. Aulis lähti hoitamaan asioita ja minä jäin tekemään hänen tavaroilleen tilaa.

Muutaman erittäin pitkältä tuntuneen tunnin jälkeen hän vihdoin palasi luokseni. Yhteinen elämämme oli valmis alkamaan. Aulis on luonteeltaan huumorintajuinen, kätevä, karismaattinen, huolehtivainen ja paha.