Osa 27 - Ensirakkaus

Aloitettuani itsenäisen elämän, päätin remontoida talon kokonaan, jotta tuntisin sen enemmän omaksi kodikseni. Yläkerta lähti kokonaan pois ja tilalle tuli kellari. Halusin pihasta suojaisemman, joten taloa ympäröi nyt pensasaita.

Adamsien haudat päätin jättää paikoilleen pihalle, sillä olivathan he kaikki asuneet täällä. Minusta olisi tuntunut väärältä siirtää sukuni julkiselle hautausmaalle. Haudat jäivät varjoon puiden alle, joten ne eivät häirinneet kaunista pihaani.

Yksi lempipaikoistani talossa on ehdottomasti kuisti, joka on ihanan valoisa ja omalla tavallaan tunnelmallinen. Rakastan ruoanlaittoa, joten minun oli aivan pakko saada kuistiin grilli.

Kuistin toisella laidalla on lepotuoli, jossa on mukava rentoutua hyvän kirjan kanssa ja vilkuilla tielle ohikulkevia miehiä. Pihaa ympäröivä pensasaita on melko matala, joten hyvä näkyvyys tielle on taattu.

Sisältä talo näyttää tältä. Eteinen on ehkä vähän pieni, mutta sinne mahtuu kaikki tarvittava. Eteisestä lähtee kierreportaat kellariin, sekä ovi vessaan, joka toimii samalla myös kodinhoitohuoneena. Oikealta löytyy iso keittiö, jossa on paljon tilaa laittaa ruokaa. En voi sietää pientä keittiötä, jossa loppuu aina tila kesken. Siksi olen todella tyytväinen upouuteen keittiööni, jossa kaikki laitteet ovat huippulaatua. Vasemmalta löytyy olohuone, jossa on takka. Mikä olisi sen hienompaa, kuin maata sohvalla takkatulen ääressä katsoen telkkaria?

Sitten pääsemme kellariin, jossa on uima-allas. Aamu alkaa parhaiten virkistävällä aamu-uinnilla. Paikalliseen uimalaan on aivan liian pitkä matka, joten omalle altaalle tulee kyllä käyttöä. Alhaalla on myös toinen vessa, joka on pienempi kuin yläkerrassa. Nukkumisen ystävänä päätin sijoittaa myös makuuhuoneeni kellariin. On paljon helpompaa nukkua pitkään, kun makuuhuoneeseen ei tulvi valoa ikkunoista.

En ollut ikinä ennen käyttänyt takkaa, joten olin vähän huolissani miten takan sytyttäminen onnistuisi. Olin aivan varma, että kaikki savu pöllähtäisi suoraan olohuoneeseeni ja saisin häkämyrkytyksen.

Ilokseni takka syttyi hienosti ja olohuoneeni välttyi vahingoilta. Istahdin sohvalle ja napsautin telkkarin päälle. Tunsin kuinka kehoni alkoi hiljalleen lämmetä. Otin hyvän asennon sohvalta ja katselin myöhäisillan romanttista elokuvaa. Tämä hetki oli uskomattoman kaunis, kauniimman hetkestä olisi tehnyt vain komea mies, jonka kainaloon olisin voinut käpertyä.

Uni tuli uudessa leveässä sängyssäni loistavasti. Nukuin paremmin kuin koskaan. Aloitin aamuni pirteänä ja menin testaamaan uutta allastani. Viileä vesi herätti minut uuteen päivään ja tunsin nauttivani elämästä täysin rinnoin.

Vietin uima-altaassa lähes koko aamupäivän, vasta kolmen tunnin uinnin jälkeen maltoin nousta pois altaasta. Tunsin veden syleilevän minua, aivan kuin olisin ollut yhtä veden kanssa.

Päiväni kului ja tutustuin kunnolla uuteen kotiini. Iltapäivällä istahdin tietokoneen ääreen ja avasin chatin. Juttelin Belisaman kanssa iltamyöhään asti ja kerroin hänelle, etten tuntenut oloani yhtään sen oudommaksi, kuin normaalisti. Puremajälki tosin oli melko punainen ja sitä kutitti yllättävän paljon. Belisama odotti innolla, koska muuttuisin. Itse yritin olla ajattelematta asiaa, odotin kauhulla sitä hetkeä, kun olisin vampyyri ja synnyttäisin lapseni. Siitä hetkestä asti minun tarvitsisi olla varuillani joka ikinen hetki.

Seuraavana aamuna aloitin päiväni taas uinnilla ja sen jälkeen menin tekemään itselleni vohveleita aamiaiseksi. Rakastuin uuteen uuniin heti ensisilmäyksellä. En tiennyt miten tulisin pärjäämään, kun muuttuisin vampyyriksi, enkä voisi enää syödä.

Laiskoteltuani hyvän tovin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja etsiä töitä. Marssin itsevarmana paikalliselle elokuvastudiolle. Siskoni Sophie oli elokuvastudiolla töissä ja uskoin, että hänen suosituksensa avulla minäkin saisin sieltä töitä. Itsevarmuuteni ja reipas asenteeni tekivät vaikutuksen ja sain kuin saikin paikan avustajana.

Illalla, kun olin menossa nukkumaan, tunsin oloni yllättäen kovin hassuksi. Minun oli todella kuuma, tuntui kuin pääni olisi räjähtänyt liiallisesta kuumuudesta. Hetkessä valahdin kalpeaksi ja tunsin kropassani suuria muutoksia.

Avasin silmäni ja tunsin heikotukseni muuttuvan suureksi voimaksi. Tunsin oloni todella voimakkaaksi. Aivan kuin mikään ei voisi koskaan estää tai vahingoittaa minua.

Tässä minä nyt olin. Olin kuin uudestisyntynyt, oloni oli todella elinvoimainen. Silmäni kiiluivat ja hohtivat oudosti, mutta ehkäpä tottuisin uusiin silmiini ajan kanssa.

Olin luvannut soittaa Belisamalle, kun muuttuisin, mutta päätin kuitenkin yllättää hänet vierailulla. Oli uskomattoman upeaa miten nopeasti pystyin liikkumaan. Belisama asui neljän kilometrin päässä ja matkaan meni vain kaksi minuuttia. Minulle ei ainakaan koskaan tulisi kiire mihinkään, kun matkustaminen paikasta toiseen oli näin helppoa ja nopeaa.

Päästyäni sisälle rappukäytävään soitin summeria ja odotin malttamattomana, että Belisama tulisi alas.

Hetkeä myöhemmin hän asteli hissistä ulos luokseni. Hänen ilmeensä oli todellakin näkemisen arvoinen, kun hän viimein näki minut vampyyrina.

"Sinä senkin! Sinun piti soittaa minulle, eikä ilmestyä oveni taakse aamuyöstä!", Belisama huusi ja hänen katseensa näytti vihaiselta. Minä peräännyin pari askelta ja nostin käteni ylemmäs. "Älä hei nyt hikeenny, en minä tahallani tarkoittanut. Halusin vain nähdä ilmeesi, kun näet minut muuttuneena", minä selitin.

Pian Belisama rauhoittui ja sanoi: "Höpsö, se oli vitsi. En mä nyt vihanen oo. Mitä sä oikein kuvittelet? Täähän on tosi siistii!" Katsoin häntä tyrmistyneenä. "Öö, ota nyt sitten susta selvää", minä tokaisin. "Joo, sori tää kylmä vastaanotto, mulla on mies tuolla ylhäällä ja meillä jäi hommat vähän kesken", Belisama kertoi.

"Aaa, nyt minä ymmärrän", minä naurahdin. Belisama oli oma itsensä, mutta minua häiritsi se, että hän tuijotti kulmahampaitani. Hampaitani itseasiassa särki hieman. Katselin Belisamaa ja olin iloinen, että hän oli onnellinen ja hänellä oli mies. Ajattelin silti mielessäni, että miten hänen kaltaisensa nainen saattoi olla niin suosittu miesten keskuudessa verrattuna minuun. Ainakin kuvittelin olevani kauniimpi kuin Belisama.

Hetkeä myöhemmin havahduin ajatuksistani. Olin täysin unohtanut kertoa Belisamalle tapaamisestani äitini kanssa. Tiivistin juttuni muutamaan lauseeseen, sillä en halunnut pidätellä Belisamaa kauaa, jotta hän pääsisi miehensä luokse. "Äitis siis haluu sun saavan lapsen, mutta äitis isä kuitenki luultavasti tulee tappaa sut ja viemää lapses?", Belisama kysyi epäuskoisena. "Ihme porukkaa teillä", Belisama totesi, mutta päätti kuitenkin lohduttaa minua ja hulluja pelkojani. "Etit kato itelles hyvän miehen, joka haluu lapsia. Sit se mies kyllä suojelee sua ja teiän lasta ja jos siit Antoniost kuuluu jotai ni ainaha te voitte sit muuttaa toisee kaupunkii. Hyväl tuuril sä saatat vaikka saada iha normaalin ihmislapsen", Belisama selitti suunnitelmaansa.

"Niin, olet kyllä ihan oikeassa", minä sanoin ja tunsin rauhoittuvani. "Nyt sun tarvii kyllä lähteä. Aurinko nousee meinaan kohta ja liian pitkät ajat auringonvalossa ei oo hyväks sulle", Belisama sanoi. Hyvästelin hänet ja suuntasin kotiin.

Belisama oli oikeassa. Tunsin kuinka voimani hiipuivat auringon porottaessa selkääni. En liikkunut enää yhtä nopeasti. Aloin muutenkin tuntea oloni heikoksi ja minulla oli suunnattoman suuri jano.

Päästyäni viimein kotiin, otin jääkaapista hurmepakkauksen. Työnsin pillin paikalleen ja nostin pakkauksen varovasti huulilleni. Otin pienen kulauksen ja tunsin oloni helpottavan. Tuntui hassulta, että pystyisin elämään pelkällä ihmisverellä. Onneksi sairaala lahjoitti vampyyreille verta, jotta vampyyrit jättäisivät elävät ihmiset rauhaan.

Muutaman sekunnin päästä olin imenyt purkin tyhjäksi. En olisi voinut uskoa, että ihmisen veri on näin hyvää! Kunhan vain onnistuisin pitämään itseni kurissa, enkä hyökkäisi janoissani viattomien ihmisten kimppuun.

Misu katseli minua kummissaan. Aivan kuin kissa ei olisi enää tuntenut minua laisinkaan, se sähisi minkä kerkesi. Misu oli muutenkin stressaantunut todella paljon remontista ja isäni poismuutosta.

En kuitenkaan ehtinyt jäämään rauhoittelemaan Misua, sillä taksi oli tullut hakemaan minua töihin. Aurinko poltti ikävästi ihoani, mutta onneksi minun ei tarvinut olla kauaa valossa. Sophie oli hankkinut minulle työhuoneen elokuvastudion kellarista. Saisin tehdä rauhassa töitä pimeässä huoneessa, eikä minun tarvitsi pelätä henkeni puolesta.

Palasin töistä kotiin ja menin väsyneenä nukkumaan. Heräsin kuitenkin janoon ja huomasin olohuoneen olevan liian valoisa. Menin olohuoneeseen katsomaan mitä siellä tapahtui ja kauhukseni huomasin, että takka oli syttynyt palamaan.

Riensin hakemaan eteisestä vaahtosammutinta ja yritin muistella mihin olin jättänyt kännykkäni. Onneksi löysin sen lopulta ja sain soitettua palokunnalle. Ryhdyin sammuttamaan paloa ja odottelin malttamattomana palokunnan saapumista. Tulipalo levisi hurjaa vauhtia, jos palokunta ei pian tulisi, saisin jättää hyvästit kodilleni.

Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen palomies viimein ryntäsi kohti minua ja roihuavia liekkejä. Yhteistuumin saimme palon pikkuhiljaa taltutettua.

Sammutin vielä takan ja palomies jäi seuraamaan, että kaikki sujui turvallisesti. Minusta kyllä tuntui, että hän keskittyi pikemminkin katselemaan minua ja alusvaatteitani. Lopulta sain sanottua palomiehelle, että olen kunnossa ja hän voisi jo lähteä.

Saatuani tulipalon aiheuttamat tuhot siivottua, soitin Belisamalle ja kerroin hänelle tapahtuneesta. Pyysin häntä kanssani lasilliselle keskustaan, mutta Belisamalla oli jo illaksi muita suunnitelmia.

Hämärän viimein laskeuduttua kaupungin ylle, minä uskalsin lähteä suunnistamaan kohti keskustaa. Minusta tuntui vieläkin hassulta, etten voinut käydä ulkona päivisin.

Menin koko kaupungin hienoimpaan yökerhoon, joka sijaitsi kerrostalon katolla. Istahdin baaritiskille ja katselin kaunista maisemaa lumoutuneena. Tilasin hurmaavan näköiseltä baarimikolta juotavaa ja syvennyin ajtuksiini.

Kulautin drinkin jos toisenkin kurkusta alas. Onneksi vampyyrina pystyin silti nauttimaan alkoholista ja sen tuomasta tunteesta. Loin aina silloin tällöin silmäyksen taivaalle ja seurailin kirkkaana loistavia tähtiä. Yö oli todella kaunis, taivas oli lähes pilvetön ja todella kirkas.



Aivan liian pian baari meni kiinni ja koitti kotiinlähdön aika. Astuin ulos rakennuksesta, jossa baari sijaitsi. Kävelin niin vauhdikkaasti, että pian huomasin olevan tuntemattoman miehen sylissä. "Anteeksi kovasti, taisin olla ajatuksissani, enkä huomannut sinua", minä pahoittelin ja katsoin miestä silmiin. "Heh, ei se mitään. Menikö toi baari jo kiinni, kellohan on vasta kaksi?", mies kysyi.

"Joo, meni se. Täällä useimmat yökerhot sulkevat ovensa kahdelta. Vain muutamat paikat ovat auki neljään saakka. Et taida olla paikallisia, kun et kerran tiedä mihin aikaan paikat menevät kiinni?", minä kysyi uteliaana. "Näkyykö se noin selvästi? No, en minä oikeastaan ole paikallisia. Asuin täällä joskus pienenä ja muutin pari viikkoa sitten takaisin tänne. Ai herranjestas! Unohdin vallan esitellä itseni, minä olen Aulis Green", mies kertoi. "Hmm, nimesi ei kerro mitään, mutta näytät kyllä jotenkin tutulta", minä totesin.

"Hei, sinähän olet Casey Adams!", Aulis totesi iloisesti. "Öö, mistä sinä sen tiedät?", minä kysyin yllättyneenä. "Olen ammatiltani palomies. Sinähän olet se, jonka takka syttyi tuleen", Aulis kertoi ja jatkoi: "En millään voisi unohtaa sinun kauniita kasvojasi".

Tunsin kuinka pieni puna nousi poskilleni. "Vai muistat sinä minut. Olin varmasti kamala näky, kun heiluin pää kolmantena jalkana vaahtosammuttimen kanssa", minä sanoin hieman flirttailevaan sävyyn ja tunsin kuinka Aulis ryhtyi leikkiin mukaan.

"Hah, hyvin sinulla sujui sen vaahtosammuttimen kanssa. Toimittiin hienosti tiiminä ja saatiin palo kuriin, vaikka ne punaiset alushoususi saattoivat hieman häiritä keskittymistäni", Aulis sanoi ja vinkkasi silmää.

"Tiedätkö mikä muu voisi häiritä keskittymistäsi?", minä kysyi katsoen Aulista flirttailevasti suoraan hänen silmiinsä. Aulis tuijoitti minua sanomatta sanaakaan.

Rohkaisin mieleni ja otin askeleen lähemmäs häntä. Varpustin hieman päästäkseni ylöspäin ja lähestyin Aulista pikkuhiljaa. Hän työntyi hiljalleen minua kohti ja viimein huulemme kohtasivat toisensa. Tunsin perhosten leijailevan vatsassani. Tämä suudelma oli täydellinen.

Suudelman jälkeen Aulis vetäytyi hieman kauemmaksi ja pyysi puhelinnumeroani. Katsoin häntä iloisesti ja annoin numeroni. Hän painautui vielä hetkeksi lähemmäs minua ja sanoimme hyvästit.

Auliksen lähdettyä minä jäin hetkeksi seisomaan paikalleni. Katselin eteeni tyrmistyneenä, tunsin kuinka minua alkoi heikottaa, aivan kuin jalat lähtisivät altani. Tämä taisi olla rakkautta. Tai ainakin olin todella ihastunut.

Vasta nyt tajusin, että kello oli jo kuusi ja aurinko alkai sarastaa. Kävelin silti hitain ja rauhallisin askelin kohti kotia. Minusta tuntui, ettei minulla ollut mikään kiire mihinkään. Tai ehkäpä nouseva aurinko oli jo hiljalleen alkanut viedä voimiani. Onneksi pääsin lopulta ehjänä kotiin.

Yllätyin toden teolla, kun seuraavana iltana Aulis soitti minulle ja ehdotti tapaamista keskustan baarissa. Suostuin ilomielin, en ollut uskonut, että Aulis soittaisi minulle näin pian.

Tapasin Auliksen baarin edustalla. Voi kuinka komealta hän näyttikään. Tervehtiessäni häntä, tunsin pienen jännitteen välillämme. Aivan kuin perhoset olisivat jälleen vallanneet vatsani.

Aulis meni edeltä sisään ja minä jäin naureskelemaan portsarille, joka yritti epätoivoisesti tapella rikkinäisen hissin kanssa. Meinasin räjähtää nauruun, kun portsari jäi jumiin hissin oven väliin ja kaatui naamalleen. Sain kuitenkin hillittyä itseni ja jatkoin matkaani.

Päästyäni viimein baariin sisälle minua odotti outo näky, jota en ollut osannut odottaa. Aulis vietti aikaansa tanssilattialla jonkun vanhan eukon kanssa! Menin tylysti väliin ja sanoin, että naikkosen on parempi mennä etsimään itselleen ikäistään seuraa. Tämä mies oli varattu minulle.

Nainen loi minuun vihaisen katseen, mutta hän ymmärsi kuitenkin poistua paikalta. Aulis ei edes tajunnut mitä juuri äsken tapahtui, vaan hän tanssi iloisesti kanssani.

Tanssimme yhdessä useita minuutteja, kunnes aloin olla hiestä märkä. Minulla oli Auliksen kanssa todella hauskaa, tuntui kuin välillämme olisi ollut todella vahva yhteys.

Notkuin illan aikana myös ehkä vähän liikaakin baaritiskillä. En pysynyt enää laskuissa siitä montako paukkua olin illan aikana juonut. Pääasia oli se, että minulla oli todella hauskaa.

Aivan liian äkkiä tuli sulkemisaika. Viimeinen muistikuvani oli se, että astuin hissiin ja olin suuntamassa kotiin. Sitten päässäni pimeni täysin.

Seuraava muistikuvani oli se, että makasin baarin oven edustalla, enkä tiennyt kunnolla mitä minulle oli tapahtunut tai miten olin tähän joutunut. Raotin silmiäni ja näin auringon ensisäteet. Hetkeä myöhemmin menetin jälleen tajuntani ja olin autuaan tietämätön kaikesta ympärilläni tapahtuvasta.