Osa 25 - Kiehtova vampirismi

Halusin kokeilla jotakin erilaista, joten tämä osa on kirjoitettu perijä-äänestyksen voittajan, Caseyn näkökulmasta. Olisi tosi kiva saada kommentteja, että mitä piditte kirjoitustyylistä.

Istuin oman huoneeni lattialla. Olin hieman hämmentynyt saamastani tiedosta. Minut oltiin valittu perijättäreksi, sukumme jatkajaksi. Saisin jäädä taloomme asumaan, minun pitäisi mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Asia tuntui kovin kaukaiselta, olinhan vasta kuusitoista. Lukio oli vasta aluillaan ja minulla oli koko elämä edessäni. En voinut kuvitella elämääni vielä niin pitkälle. En ollut edes ehtinyt seurustelemaan kenenkään kanssa, saatikka sitten rakastua. Nyt minulla olisi suuri vastuu edessäni ja elämäni oli ennalta suunniteltu.

Nousin ylös ja menin ikkunaan. Katselin ulos, ulkona oli kovin kaunista ja aurinkoista. Halusin kuitenkin jäädä mielummin sisälle koko päiväksi. En oikeastaan tiennyt mitä elämältäni halusin. En osannut kuvitella itseäni viiden vuoden päästä. Minulla ei ollut haujuakaan missä olisin silloin. Toivottavasti en ainakaan naimisissa. Halusin nauttia vapaudestani mahdollisimman pitkään. Yrittäessäni miettiä tulevaisuuttani, havahduin ajatuksistani. Äitini oli tullut huoneeseeni. "Kulta, oletko kunnossa? Näytät kovin apealta", äitini kysyi.

Käännyin ja siirsin katseeni ikkunasta häneen. "Olen minä, minulla on vain niin kovin paljon mietittävää. Odotatte isän kanssa minulta niin kovin paljon", minä kerroin. "Älä turhaan murehdi, sinulla ei ole mikään kiire. Minä alan vain olla jo kovin vanha ja näkisin mielläni lapsenlapseni, sinun lapsesi, ennen kuin aikani koittaa", äitini sanoi myötätuntoisesti. Minusta kuitenkin hänen sanansa tuntuivat enemmänkin vaatimukselta. Aivan kuin hän olisi sanonut, että minun on saatava lapsi ennen hänen kuolemaansa.

"Haluan vain sinun parastasi. Minä melkein menetin sinut synnytyksessä, olit silloin kovin pieni ja viaton. Nyt olet jo iso tyttö ja minusta tuntuu, että kasvat kovaa vauhtia. Siksi halusin, että tiedät asian jo nyt. Haluan kuitenkin, että nautit elämästäsi nyt. Aikuistuminen ja vastuullisuus tulevat sitten aikanaan", äitini sanoi lohduttavasti ja sai minutkin viimein piristymään."Kiitos äiti, tiedäthän, että minä rakastan sinua?", sanoin lempeästi. "Tiedänhän minä sen sanomattakin höppänä. Tulehan nyt alakertaan, ruoka onjo valmista", äiti sanoi ja suuntasi alakertaan.

Kävin alakerrassa syömässä pari leipää ja suuntasin takaisin yläkertaan laskemaan itselleni kuuman kylvyn. Ehkäpä rentouttava kylpy piristäisi mieltäni ja selvittäisi ajatuksiani.

Kylvyn jälkeen päätin lähteä kaupunkiin, vaikka olinkin aikonut viettää koko päivän kotona. En viihtynyt kotona valvovan silmän alla. Olin nimittäin saanut ystävän Belisama Hemlockista, eikä isäni pitänyt yhtään siitä, että vietin aikaa hänen kanssaan. Isä oli kertonut minulle miten paljon hän vihasi Belisaman äitiä, Morrigania. Olihan Morrigan vienyt isältäni tämän isän, minun isoisäni Jarnon. Vielä enemmän isääni häiritsi se, että kaikki Hemlockit ovat vampyyrejä. Minua itseäni se ei haittaa. Minusta vampirismi on todella kiehtovaa, enkä pidä kaikkia vampyyrejä verenhimoisina murhaajina.

Nappasin itselleni taksin ja suunnistin kirjastolle. Kirjastolla oli huomattavasti rauhallisempaa kuin kotona. Minulla olisi kaiken lisäksi huomenna tentti johon minun tarvitsisi päntätä. Kirjastolla lukeminen sujuisi varmasti paljon paremmin.

Luin ensin koealueen läpi ja aloin sitten tehdä esseetä. Minua alkoi väsyttää toden teolla, en olisi millään jaksanut panostaa tehtäviin, jotka eivät kiinnostaneet minua pätkääkään. Sain tehtävät kuitenkin tehtyä ihan kiitettävästi.

Tehtävien teon jälkeen menin käymään koneella Facebookissa. Onnekseni Belisama oli paikalla ja juttelin hänen kanssaan. Belisama oli minua muutaman vuoden vanhempi, tai no oikeastaan aika montakin vuotta vanhempi. Vampyyrit kun ikääntyvät ihmisiä paljon hitaammin. Oli kiva kuunnella juttuja vampyyreistä. Pidin tuota synkkää kansaa jotenkin kovin kiehtovana, vaikka en ikinä itse ollut kuvitellut mahdollisuutta vampyyriksi muuttumisesta. Olin tyytyväinen elämääni ihmisenä.

Sovin tapaavani Belisaman paikallisessa nuorten suosimassa yökerhossa. Sinne kun pääsivät alaikäisetkin sisään ennen kahtatoista. Olin kävelemässä yökerhon ovista sisään, kun tunsin vihaisen katseen selkäni takana. Se oli Morrigan, Belisaman äiti. Hänkään ei pitänyt siitä, että minä ja Belisama olimme ystäviä. Hän piti tytärtään ilmeisesti liian hyvänä viettämään aikaansa minunlaiseni, tavallisen ihmisen, kanssa. En antanut sen kuitenkaan häiritä, koska Morrigan ei ollut ikinä tehnyt minulle mitään pahaa.

Päästyäni vihdoin sisälle yökerhoon, näin Belisaman ja menin tervehtimään häntä. Belisama tuijotti äitiään hyytävä ilme kasvoillaan. "Anteeksi, äitini on tänään taas huonolla tuulella. En ymmärrä mikä häntä vaivaa. En ilmeisesti tuota hänelle tarpeeksi ylpeyttä, kun vietän aikaa kanssasi", Belisama sanoi tuijottaen yhä hissiä, johon Morrigan oli hetki sitten mennyt. "Tiedän, isäni ei myöskään pidä siitä, että olen kanssasi. Ymmärränhän minä sen, äitisi kuitenkin vei häneltä isän. En kyllä jaksaisi millään kuunnella isän valitusta. Siitähän on jo ikuisuus ja Jarno on ollut kuolleena jo ajat. Kumpa vanhempamme voisivat hyväksyä meidän ystävyytemme", sanoin ja huokaisin syvään. Hemlockien ja Adamsien välinen viha saisi puolestani jo loppua. Auta armias, jos joskus seurustelisin jonkun Hemlockin kanssa. Siitä vasta sotku syntyisi ja isäni varmasti tappaisi minut.

Unohdimme kuitenkin hyvin pian sukujemme välisen vihan ja siitä keskustelun. Juttelimme kuulumisistamme ja kuuntelin innoissani Belisamaa, joka kertoi löytäneensä poikaystävän. Itse olin kovin ujo flirttailija ja aloitteen tekijä, vaikka olisinkin mielelläni seurustellut. Katselin aina koulussa kadehtien tyttöjä, jotka kävelivät käytävillä poikaystäviensä kanssa pitäen näitä käsistä kiinni.

Belisama meni käymään vessassa ja minä siirryin tiskille tilaamaan itselleni purtavaa. Minusta tuntui hassulta, etteivät vampyyrit syöneet mitään. Belisama kyllä söi, mutta vain hurmemarjoja. Hän ei ollut ikinä purrut ihmistä saatikka sitten tappanut ketään. Siksi varmaan pidänkin hänestä, Belisama ei kuulu siihen ilkeään joukkoon, johon isäni kuvittelee hänen kuuluvan. Tilasin ruokaa baarimikolta ja huomasin sivusilmällä oikealla puolellani Iston, Belisaman velipuolen, Jarnon ja Morriganin pojan. Täällä oli tänään pelottavan paljon Hemlockeja. Olin luvannut isälleni pysytellä kaukana muista Hemlockeista, paitsi tietenkin Belisamasta. Isäni pelkäsi Hemlockien aiheuttavan minulle vielä jonakin päivänä paljon harmia. Itse en varsinaisesti pelännyt heitä, mutta nyt tunsin kylmät väreet selässäni. Tämä ei ollut hyvä ajatus, minun täytyisi päästä pois täältä.

Söin tilaamani nachot nopeasti ja juoksin kotiin minkä jaloistani pääsin. Isto ei ollut kasvissyöjä siskopuolensa Belisaman tapaan ja se pelotti minua, vaikka en uskonut, että hän tekisi minulle mitään. Nyt olin kuitenkin hieman kauhuissani ja tunsin kuinka adrenaliini virtasi suonissani. Olisin varmasti todella hyvä saalis, vereni oikein kohisi.

Päästyäni kotiin, juoksin vanhempieni makuuhuoneeseen. Ajattelin, että minun on parasta kertoa hulluista epäilyistäni isälle. Minua oli todella alkanut karmia ajatus siitä, että kaikki Hemlockit olivat samassa paikassa lähellä minua. Isäni oli kuitenkin jo nukkumassa ja olin juuri lähdössä omaan huoneeseeni nukkumaan, kun yhtäkkiä hän kuitenkin heräsi ja nousi sängystä.

Kerroin isälleni oudosta tunteesta joka oli vallannut minut. "Kulta, minä todella rakastan sinua. Haluaisin, että unohtaisit Belisaman oman turvallisuutesi vuoksi. Tiedän, että pidät vampyyreitä kiinnostavina, mutta he ovat pahoja. He tappavat ihmisiä ja tuhoavat perheitä. En halua joku kaunis päivä löytää sinua kuolleena. Jos sinä kerran haluat niin kovasti olla Belisaman kanssa, niin kutsu hänet meille. Älä ainakaan missään nimessä mene hänen luokseen, siellä et ainakaan ole turvassa", isäni sanoi. En halunnut kutsua Belisamaa tänne, enkä muutenkaan halunnut vaikuttaa isin tytöltä, joka noudattaa jokaista sääntöä. Toivotin isälleni hyvät yöt ja suunnistin huoneeseeni.

Menin sänkyyni ja vedin peiton ylleni. Katsahdin kelloon, en ollut tajunnut sen olevan jo niin paljon. Herätyskello soittaisi jo muutaman tunnin päästä. Koe ei varmasti sujuisi hyvin näin vähillä yöunilla. Eniten päässäni kuitenkin pyörivät ajatukset Belisamasta. Hän ei ikinä vahigoittaisi minua, eikä varmasti Istokaan. Olin aivan varma siitä, että olin kuvitellut kaiken.

Tuntui, että olin vasta äsken ummistanut silmäni ja saanut unen päästä kiinni, kun herästyskello jo pirahti soimaan. Minä todella vihasin aamuherätyksiä. Viikonloppuisin nukuin helposti ainakin kahteentoista ja jos koulua ei olisi, nukkuisin varmasti myös arkisin myöhään. Hankkisin takuulla isona itselleni ammatin, jossa ei tarvitsisi tehdä aamuvuoroja.

Kymmenen minuuttia myöhemmin jaksoin vihdoin nousta ylös sängystä. Soittaisin koulun jälkeen Belisamalle, en antaisi eilisten sekavien tunteiden, saatikka isäni hullun suojelemishalun, pilata meidän ystävyyttämme. Olin varma siitä.

Söin pikaisesti aamupalaa ja laittauduin kuntoon. Istuin väsyneenä koulubussin penkille Sophien viereen. Hän kiusasi minua edessä olevasta tentistä. Hän selvästi huomasi tummat silmäpussini, jotka kertoivat huonosti nukutusta yöstä. No, tentti menisi miten menisi, minä ajattelin.

Pian koulupäivä olikin jo loppu ja koulubussi vei minut ja siskoni kotipihaamme. Tentti ei olisi voinut mennä yhtään huonommin. Odotin jo innolla päiväunille pääsyä. Olin todella väsynyt huonosti nukutun yön takia.

Päiväunet piristivät kummasti. No, nukuinhan minä viisi ja puoli tuntia, joten ei kai se mikään ihme ole. Päiväunien jälkeen päätin soittaa Belisamalle. Oli todella harmillista ettemme voineet tavata päiväsaikaan, mutta ymmärränhän minä sen, että Belisaman täytyy varoa auringonvaloa. Niinpä sovimme tapaavamme yhdeltätoista. Silloin aurinko olisi jo turvallisesti laskenut.

Varttia vaille yksitoista kipitin hiljaa portaat alas ja suunnistin kohti ulko-ovea. Onneksi isäni oli niin keskittynyt kuntoiluun ettei hän huomannut poistumistani. Isäni ei olisi taatusti antanut minun lähteä, jos hän olisi tiennyt ketä menin tapaamaan.

Tapasin Belisaman hänen kotinsa edustalla. Belisama oli muuttanut omilleen keskustaan, joten tiesin, että minun oli turvallista mennä hänen luokseen. Tervehdin innoissani ystävääni, vaikka aloinkin hieman huolestua. Pelkäsin millon puhelimeni alkaisi soida ja isäni kysyisi missä ihmeessä minä olen.

Kerroin jälleen kerran Belisamalle isäni järjettömästä suojelunhalusta ja siitä, ettei hän tahtonut minun tapaavan Belisamaa enää. "Minä todella vihaan häntä. En tule hänen kanssaan yhtään toimeen. Vain äitini jaksaa yrittää parantaa meidän välejämme, mutta minua ei kyllä voisi vähempää isäni säännöt ja käskyt kiinnostaa", minä valitin.

"Älä murehdi, enää puolitoista vuotta niin olet täysi-ikäinen. Sitten voit tehdä ihan mitä huvittaa. Voidaan muuttaa vaikka kimppakämppään ja tapailla vampyyrejä niin paljon kuin huvittaa!", Belisama sanoi yrittäen saada minut piristymään. "Voi kuinka hienolta tuo kuulostaakaan. Minun täytyy ikävä kyllä jäädä asumaan meidän taloomme ja ryhtyä vauvatehtaaksi", sanoin masentuneena kohtalostani. "On se vain niin väärin, että jonkun loppuelämä suunnitellaan ihan kokonaan", Belisama totesi.

"Niin on. En vain millään voi tuottaa pettymystä äidilleni. Hän on kokenut kovia takiani ja haluan tehdä hänet onnelliseksi, vaikka itse en kovinkaan paljoa tulevaisuudestani nauti", minä kerroin. "Niin, no itse sinä päätät mitä elämältäsi haluat. Haluaisitko muuten tulla sisälle? Täällä alkaa olla aika vilpoista", Belisama kysyi.

Olin juuri vastaamassa, että mennään vain, kun huomasin paikalle kaartavan poliisiauton. "Kas, kas. Täällähän se nuori neiti Casey Adams onkin. Aivan niin kuin isäsi arveli. Tulehan sitten mukaani", poliisi sanoi. Voi ei, minä ajattelin. Tämä tästä vielä puuttuikin. Isäni ei edes vaivautunut soittamaan minulle, vaan hän päätti heti laittaa poliisit perääni. Hienoa, todella hienoa!

"Moikka Belisama", minä sanoin ja katsahdin ystävääni vielä viimeisen kerran, ennen kuin astelin poliisin perässä autoon.

Masentuneena istuin auton penkillä, odottaen hieman kauhulla edessä olevaa huutoa. Tiesin, että isäni suuttuisi varmasti. Hän ei voisi silti estää minua olemasta Belisaman kanssa. Sanoisin äidille, että isä saisi luvan jättää minut rauhaan. Olen tarpeeksi vanha tekemään omat päätökseni.

Päästyäni ovesta sisälle, isäni aloitti saarnaamisen välittömästi. "Mitä ihmettä sinun päässäsi oikein liikkuu? Minähän nimenomaan kielsin sinua tapaamasta Belisamaa muualla kuin täällä! Tajuatko sinä ollenkaan millaisessa vaarassa sinä olet Belisaman kanssa? Minun mittani alkaa olla todella täynnä. Sinä olet arestissa seuraavat kolme päivää ja sinun on aivan turha haaveilla tietokoneen tai kännykän käytöstä!", isäni huusi.

Isäni huusi niin lujaa, että hänen huutonsa herätti kaikki talossa olijat. En pystynyt ymmärtämään miksi isäni oli niin vaikea ymmärtää minun tunteitani ja halujani. Minä halusin olla Belisaman kanssa, eikä hän voisi estää sitä.

Katselin isääni hämmentyneenä silmäkulmieni alta. "Minä aion olla Belisaman kanssa, etkä sinä voi estää minua. Minä vihaan sinua", minä kuiskasin, käänsin katseeni ja lähdin omaan huoneeseeni välittämättä isäni sanoista.

Minun purkaessani hermojani omassa huoneessani, olin autuaan tietämätön siitä mitä ulkona tapahtui.

Tiia meni ulos tapaamaan isäänsä Antoniota. Tiia oli todella kummastunut. "Mitä ihmettä sinä teet täällä?", Tiia kysyi selvästi hämmentyneenä isänsä näkemisestä.

"Anteeksi, että tuppauduin näin. Minun ei ollut tarkoitus häiritä sinun tai perheesi elämää enää. Olen vain kuullut muilta vampyyreilta, että nuorimmaisesi, Casey, on alkanut viihtyä Belisama Hemlockin kanssa. Halusin tulla varoittamaan, että Belisama on erittäin voimakas vampyyri ja hänellä on suuria voimia. Hän pystyy vaikuttamaan ihmisten päätöksiin ja pelkään, että tyttäresi on joutumassa väärille teille. Luulen, että sinun voimasi eivät enää riitä pelastamaan tytärtäsi. Hän on aikamoisessa pulassa ja pelkään, että ainoa vaihtoehto pärjätä Hemlockien mahtavaa sukua vastaan on muuttaa hänet vampyyriksi", Antonio kertoi vakavana.

"Minulle tämä olisi loistava tilaisuus. Voisin ottaa Caseyn huostaani ja kouluttaa hänestä mahtavan vampyyrin. Yhdessä voisimme tuhota Hemlockit kokonaan. Heistä on pelkkää haittaa ihmisille, he ovat vahingoittaneet aivan liian monia", Antonio selitti innoissaan. "Niin olet sinäkin. Minun tyttärestäni ei vampyyriä tehdä! Osaan kyllä pitää huolen perheestäni. Muutan vaikka toiseen kaupunkiin, mutta Caseystä ei vampyyriä tule. Häivy pois silmistäni!", Tiia huusi raivoissaan.

Antonio poistui paikalta nyrpistäen nenäänsä. "Odotahan vain! Vielä minä teen sukumme perustajan ylpeäksi, kun vampyyrisukumme jatkuu Caseyn avulla", Antonio mutisi mielessään.

Minä tein tuskastuneena läksyjä. En kuitenkaan pystynyt keskittymään kunnolla. Halusin pois täältä, en voinut sietää isääni. Tahdoin olla Belisaman kanssa, hän oli ainoa todellinen ystäväni.

Pian kuitenkin jätin läksyt sikseen ja juhlistin isosiskoni, Vanessan synttäreitä. Hän täyttäisi 18-vuotta. Vanessa oli odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Hän pääsisi aloittamaan oman elämän kaukana täältä. Voisimpa minäkin muuttaa pois täältä.

Vanessa otti uuden elämänvaiheen ilolla vastaan. Katselin sisartani kadehtien.

Vielä enemmän minä kadehdin sisareni kauneutta. Hän päivitti tyylinsä aikuismaisemmaksi. Voi kuinka kaunis hän onkaan! Vanessan uudeksi piirteeksi tuli äkkipikainen ja elämänhaaveena hänellä on tulla karismaattiseksi kitarataituriksi(kohota karisma ja soittotaito huippuunsa).

Myös Sophie odotti malttamattomana täysi-ikäisyyttä. Vanessa ja Sophie muuttaisivat yhteen. Minä odotin tuota päivää kauhulla sillä se tarkoittaisi sitä, että jäisin tänne vanhempieni kanssa. En voinut sietää ajatusta.

Seuraavana aamuna lähdimme kaikki kaupungintalolle juhlistamaan Vanessan valmistumista. Äitini oli todella ylpeä hänestä. Vanessa valmistui kiitettävin arvosanoin.

Minä päätin heittäytyä radikaaliksi ja skippasin sisareni valmistujaiset. Juoksin kauheaa vauhtia kapungintalolta kohti keskustaa. Tunsin hirvittävää tarvetta päästä Belisaman luokse.

Saavuin kerrostalon aulaan ja soitin malttamattomana summeria. Belisama päästi minut sisälle ja vietin koko päivän hänen luonaan. Isäni soitti useita kertoja, mutta päätin olla vastaamatta.

Myöhään illalla, kun olin vihdoin palannut reissultani kotiin, oli isäni aika juhlistaa syntymäpäiväänsä.

Minä olin mennyt juttelemaan äitini kanssa. Halusin kertoa hänelle minun ja isäni tulehtuneista väleistä, mutta suureksi yllätyksekseni näinkin vain harmaan läpikuultavan hahmon.

Painoin kädet kasvoilleni ja annoin kyyneleiden valua. Itkin vuolaasti ja yritin sormieni takaa varovasti katsoa rakkaan äitini viimeisiä hetkiä. Kuulin äitini hiljaiset ja heikot viimeiset sanat: "Pyydä isääsi kertomaan totuus Antoniosta". Olin shokissa, enkä ymmärtänyt mistään mitään. Kuka kumma on Antonio? Minulla ei ollut aavistustakaan mistä äitini puhui.

Äitini lipui hiljalleen seinän läpi kohti kuoleman kylmää syleilyä. "Minulta jäi paljon asioita kesken. Lupaa, että tyttäreni kuulee totuuden", äitini sanoi synkälle viikatemiehelle ennen kuin hän katosi näkyvistä kirkkaan valon saattelemana.

Tuijotin haikeana suoraan eteenpäin. Mitä ihmettä äsken oikein tapahtui? Kuka kumma on Antonio? Mikä totuus? Olin aivan pihalla kaikesta. Päälimmäinen tunne oli kuitenkin järjetön, sydäntä raastava kaipaus.

Myös isäni otti asian todella raskaasti. Hän hautasi äidin jäänteet takapihalle muiden Adamsien viereen ja vietti siellä koko yön.

Isäni itki ja aneli äitiäni palaamaan luokseen. Vaikka vihasinkin isääni todella paljon, minun kävi häntä sääliksi. Tiesin, että äidin kuolema otti todella koville. Ehkäpä äidin kuolema lähentäisi meitä. Vain aika näyttää miten elämä jatkuu. Ehkä jonkin ajan kuluttua uskallan kysyä isältäni mistä äitini puhui ennen kuolemaansa.