Osa 20 - Perheenlisäystä

Tiia päätti mennä heti kotiin saavuttuaan esittäytymään Josefinalle kunnolla, olihan tämä nyt virallisesti hänen anoppinsa.

Josefina ihastui heti Tiiaan ja varsinkin tämän huumorintajuun. Josefina toivotti avosylin uuden miniänsä tervetulleeksi sukuun. Tiia oli iloinen siitä, että hänet otettiin hyvin vastaan. Ajan kuluessa Josefinan ja Tiian välit lämpenivät enemmän ja enemmän.

Kuherruskuukaudesta oli kuusi vikkkoa, kun raskauden ensioireet alkoivat. Tehdessään tuttavuutta vessanpöntön kanssa kolmatta kertaa kahden tunnin aikana Tiia tajusi mistä oli kyse. Tiia ei ollut ikinä halunnut lasta, muttei ollut myöskään päättänyt olla hankkimatta niitä, lapsi tulisi jo olisi tullakseen.

Tiia katseli mahaansa tyytyväisenä, raskaustesti oli vahvistanut Tiian epäilyt. "Minusta tulee äiti, hassua", Tiia ajatteli pidellen mahaansa. Hän ei oikein tiennyt miltä hänestä olisi kuulunut tuntua. Hän uskoi silti olevansa hyvä äiti esikoiselleen, vaikka hän ei hyppinytkään riemusta testin tehtyään.

Tiia keräsi hieman ajatuksiaan kasaan ja meni sitten Chrisin luokse. "Kulta, me saamme vauvan!", Tiia huudahti iloisena odottaen Chrisin reaktiota.

"Vauvan!", Chris huusi ja peitti suunsa käsillään tajutessaan, että Josefina ja Luca olivat varmasti kuulleet hänen huutonsa.

"Vauvan?", Chrisin oli vielä pakko ihmetellä hetki. "Mutta sehän on upeaa", Chris sanoi ja jatkoi: "En tosin kuvitellut tulevani isäksi ihan vielä, mutta ei minulla mitään sitä vastaan ole". "No, sittenhän meistä tulee vanhemmat", Tiia totesi hymyillen.

Tiian raskaus eteni ja hän oli jo neljännellä kuulla. Josefina oli innoissaan mummoksi tulosta. Luca oli kutsunut äitinsä keittiöön, jossa Josefinaa odotti itse leivottu syntymäpäiväkakku.

Josefina tutkaili kakkua kiinnostuneena ja Luca alkoi hurraamaan äidilleen: "Puhalla nyt jo ne kynttilät niin päästään maistamaan".

Myös Tiia oli tullut juhlistamaan Josefinan merkkipäivää, heistä oli raskauden myötä tullut entistä läheisempiä.

Josefina meni illalla ennen nukkumaanmenoa tutkailemaan itseään peilistä. "Hmm, näytän nyt enemmän mummolta, mutta myös tarpeeksi nuorekkaalta ollakseni palomies", Josefina totesi tyytyväisenä.

Viikonloput olivat Adamseille parasta aikaa, silloin koko nelihenkinen perhe oli samaan aikaan kotona. Heillä olikin tapana katsoa aina lauantaisin yhdessä elokuva.

Elokuva loppui ja Tiia pyysi Chrisiä kanssaan koneelle. Tiia oli alkanut kärsiä hirvittävästä kissakuumeesta ja hän halusikin katsoa kissanpentuja Chrisin kanssa.

Tiia tiesi etteivät he hankkisi kissaa, ainakaan ennen pikkuisen masuasukin syntymää. Onneksi Rex lievitti Tiian oloa vähäsen, vaikka se olikin koira, eikä kissa.

Tiia vietti aikaansa mielellään kalastaen. Tuntui mukavammalta seisoa, kuin istua, sillä istuessa maha oli koko ajan tiellä.

Tiia kävi myös pitkillä kävelyillä Rexin kanssa. Tiia nautti kovasti ulkona olosta ja kotoa pois pääsemisestä. He tulivat Josefinan kanssa hyvin toimeen, mutta aina silloin tällöin Tiia halusi paeta hetkeksi Josefinaa, joka yritti jatkuvasti tyrkyttää Tiialle terveellistä ruokaa ja neuvoja lastenhoidossa.

Tiia oli jo pari viikkoa odottanut kärsimättömänä raskauden loppua, hän ei ymmärtänyt mitä hienoa isomahaisessa naisessa oli, varsinkin kun olo oli koko ajan tukala. "Vihdoinkin", Tiia huudahti innoissaan tuntiessaan pientä poltetta mahassaan. Tyynen rauhallisena hän meni hakemaan Josefinaa kanssaan sairaalalle.

He menivät sairaalalle paloautolla. Josefinan mielestä ei ollut hyvä idea päästää Tiiaa auton rattiin tuossa tilassa, mutta mikä hän oli estämään raskaana olevan naisen hormoneja. Olihan hän itsekin aikoinaan mennyt metrolla sairaalalle synnyttämään.

Josefina juoksi edeltä sairaalaan kertomaan, että he olivat tulossa. Tiia vaappui hitaasti, mutta varmasti Josefinan perässä kohti sairaalan pääovia.

Puoli tuntia myöhemmin Chris saapui paikalle. Josefina oli soittanut hänelle töihin ja käskenyt poikaansa kiiruhtamaan sairaalalle. Heidän esikoisensa syntyisi hetkenä minä hyvänsä.

Pitkän ja uuvuttavan 19 tunnin mittaisen ensisynnytyksen jälkeen väsynyt äiti asteli sairaalan ovista raittiiseen ulkoilmaan pieni tyttö käsivarsillaaan. Vauva sai piirteikseen ulkoilmasimin ja taiteellisen.

Hänen perässään tulivat tuore isä ja mummo. Molemmat katselivat Tiiaa ja vauvaa hymyillen.

"No tulkaahan nyt, ei taksi koko päivää odota", Tiia huikkasi olkansa ylitse Chrisille ja Josefinalle.

Pian he istuivat taksissa matkalla kotiin. Tuoreet vanhemmat istuivat takapenkillä pienen tyttönsä kanssa. "Ajattelin antaa tytölle nimeksi Vanessa", Tiia sanoi. "Hmm, Vanessa", Chris mietti hetken ja sanoi: "Kylläpä isin pikkuinen Vanessa on suloinen".

Kotiin päästyään Tiia laski Vanessan kehtoonsa. "Kauniita unia kultapieni", Tiia sanoi ja antoi pusun Vanessan otsalle. Heitä katsomaan tullut siivooja ei ollut kovinkaan mielissään. Hän ei tainnut innostua kakkavaippojen siivoamisesta.

Tiia oli hyvä äiti esikoiselleen ja hän hoivasi tytärtään parhaansa mukaan. Työttömänä Tiian oli helppoa olla koti-äiti, kun naisen ei tarvinnut murehtia töihin menoa. Pikkuinen Vanessa saikin paljon huomiota osakseen, varsinkin äidiltään.

Pari viikkoa myöhemmin oli Lucan tullut aika astua aikuisuuteen, hän juhli syntymäpäiviään parhaan kaverinsa, Annan kanssa.

Lucasta kasvoi ihan komea mies. Viimeiseksi piirteekseen hän sai virtuoosin, aikaisemmat piirteet ovat pahansuopa, ulkoilun inhoaja, huumorintajuton ja sottapytty. Elämänhaaveeksi Lucalle tuli yhden hengen bändi (kehitä basistin, kitaristin ja pianistin taidot huippuunsa).

Luca halusi heti muuttaa omilleen ja pienen selailun jälkeen hän löysikin netistä kerrostaloasunnon, jossa oli ihan kohtuullinen vuokra ja kaiken lisäksi se oli heti vapaana. Luca pakkasi tavaransa ja lähti kohti uutta itsenäistä elämää Rexin kanssa. Lucasta oli tullut Rexille tärkein henkilö, joten Josefinasta tuntui reilulta päästää Rex muuttamaan Lucan mukana.

Lucan lähdöstä oli kulunut vain kaksi tuntia, kun Josefina tuli jo kertomaan Chrisille kuinka kova ikävä hänellä oli Lucaa. "Tuntuu niin kovin haikealta, että Luca lensi jo pois pesästä. Kyllä sinäkin sitten ymmärrät tämän hirveän ikävän, kun Vanessa muuttaa omille teilleen parinkymmen vuoden päästä", Josefina selitti.

"Noh, älähän nyt. Ei Luca kauas lähtenyt, tästähän kävelee asunnolle vain parikymmentä minuuttia. Voit hyvin käydä siellä kylässä ja Luca täällä", Chris lohdutti saaden Josefinan kasvoille nousemaan pienen hymyn. "Niin, olet aivan oikeassa. Onhan minulla sinut ja Tiia täällä ja Vanessasta vasta onkin iloa minulle", Josefina sanoi jo hieman pirteämpänä.

Josefina nautti mummona olemisesta täysin rinnoin. Hän katseli Vanessaa silmiin ja mietti omaa nuoruuttaan ja elämäänsä. Se tuntui kiitävän hurjaa vauhtia, mutta olihan Josefina jo toisaalta saavuttanut vaikka mitä. Hän oli synnyttänyt kaksi hurmaavaa poikaa, saanut suloisen lapsenlapsen ja menestynyt töissä. Hän oli jopa pelastanut yli kaksikymmentä henkeä ja saanut monia palkintoja. Häntä arvostettiin niin paljon, ettei kukaan rohjennut edes ehdottaa hänelle eläkkeelle siirtymistä.

Chris kävi paljon töissä ja hän olikin edennyt urallaan mukavaa vauhtia. Chris rakasti työtään, oli hienoa pelata työkseen jalkapalloa, vaikka se veikin paljon aikaa. Chris ei silti unohtanut tytärtään ja Vanessa saikin häneltä paljon huomiota. Pitkän ja rankan työpäivän jälkeen oli ihana tulla kotiin ja nähdä oma tytär.

"Olet sinä isin tyttö, olet joo. Anna isälle kunnon pusu ennen nukkumaanmenoa, jooko?", Chris leperteli tytölleen. Hän rakasti tytärtään ja oli ihana tunne tulla kotiin tietäen, että hänellä oli siellä rakastava perhe odottamassa.

Chrisillä riitti aikaa myös vaimolleen ja he yrittivät parhaansa mukaan pitää romantiikan hengissä töistä ja lapsesta huolimatta. "Kuule, olen vähän miettinyt, että olisi hienoa jos Vanessalla olisi leikkikaveri sitten, kun tyttö kasvaa. Olin itse ainoa lapsi ja se ei ollut kovin mukavaa, vanhemmat olivat päivät pitkät töissä ja ainoa ystäväni oli lapsenvahtini", Tiia kertoi. "Vai leikkikaveri", Chris sanoi ja vinkkasi silmää.

"No, eiköhän ryhdytä tuumasta toimeen", Chris sanoi ja katsoi Tiiaa silmiin tuntien samanlaista kihelmöintiä ja jännitystä, mitä heillä oli ollut Ranskassa.

Lucan muutosta oli kulunut jo pari kuukautta. Talossa oli kovin hiljaista ilman Rexiä ja Tiia päätti, että nyt olisi sopiva aika lievittää kisukuumetta. Tiia katsoikin paikallisesta löytyeläinkeskuksesta kissoja ja onnistui löytämään sieltä vapaan tyttöpennun.

Tiia kävi aamupäivällä asioilla ja hankki kaikki valmiiksi kisua varten. Kissanpentu tuotaisiin parin tunnin kuluttua.

Tiia oli täyttämässä kissan ruokakuppia, kun yllättäen kissanruoan haju sai hänet voimaan pahoin.

Oksennushan sieltä sitten tuli. Tiia mietti tarkemmin ja pian hän huomasikin olevansa kovin herkkä hajuille ja kuukautisetkin olivat jo myöhässä. Tiia sai vastauksen epäilyihinsä pian. Hän saisi toisen lapsen.

Pian Tiia kuitenkin unohti huonovointisuutensa, kun uusi perheenjäsen saapui kotiin. "Oletpa sinä suloinen", Tiia sanoi kissalle, joka nuuski hänen kättään.

Kissanpentu sai nimekseen Misu. Tiian mielestä kissa oli todella suloinen, suloisempi kuin yksikään kissanpentu voisi koskaan olla. Tiia rakastui heti Misun turkin väriin. Se oli ihanan erikoinen, useimmat kissat kun olivat mustavalkoisia tai harmaaraidallisia.

Pari tuntia myöhemmin Chris saapui töistä kotiin. Tiia pyysi miestään tulemaan lastenhuoneeseen. Chris tuijotti Misua sanattomana. "No, eikö se olekin maailman suloisin pentu?", Tiia kysyi mieheltään onnesta hehkuen. Hetken päästä Chriskin heltyi. "No, pakkohan minun on myöntää, että suloisempaa otusta saa hakea", Chris sanoi katsellessaan pentua.

"No, joo. Kyllä Chriskin sinusta tykkää. Miten kukaan voisi vastustaa sinua, olet niin pieni ja suloinen?", Tiia jutteli Misulle silittäessään tätä.

Misu viihtyi Chrisin ja Tiian makuuhuoneessa olevassa kalapedissä. Sen suojiin oli helppo käpertyä nukkumaan ja tutkailemaan ikkunasta näkyviä lintuja. Usein Tiia etsikin Misua paniikissa ja kuvitteli kissan jääneen jumiin jonnekkin. Onneksi Misu löytyi aina viimeistään pedin takaosasta.

Aika tuntui toisinaan kuluvan todella nopeasti ja pian olikin tullut aika juhlistaa Vanessan syntymäpäiviä. Chrisillä oli hieman haikea olo. Vanessa täyttäisi jo kolme ja pian he saisivat toisen lapsen. Chrisille tieto oli tullut aika shokkina, kun Tiia oli kertonut odottavansa toista lasta. Chrisiä huoletti hieman heidän taloudellinen tilanteensa. Josefina jäisi varmasti pian eläkkeelle ja Tiiakin oli työttömänä. Se tarkoitti, että Chrisin oli tehtävä enemmän töitä ja oltava vähemmän kotona.

Chris oli hetkeksi vaipunut mietteisiinsä, mutta hän havahtui kuitenkin pian huomatessaan kuinka pikkuinen nyytti kasvoi tomeraksi tytöksi.

Vanessasta kasvoi suloinen tyttö. Hän muistutti kovasti Josefinaa pienenä. Chris huomasikin heti, että Vanessa oli selvästi perinyt Adamsien suvun nenän.

Vanessa leikki iloisesti ksylofonin kanssa, mutta aina silloin tällöin tytöllä meni hermot, kun kapula osui vahingossa väärään koskettimeen. Silloin sai kapula kovaa kyytiä. Toivottavasti kapula oppisi käyttäytymään paremmin ja osumaan oikeaan kohtaan.

Soittaminen sujui paremmin, kun äiti oli vieressä vahtimassa, ettei kapula joutunut vahingossakaan Vanessan suuhun. Tiia taputti innoisaan tytölleen, joka soitti jo pienenä melko kaunista musiikkia. Tytöstä kasvaisi varmasti taitava pianisti tai rumpali vielä jonakin päivänä.

Vanessa tykkäsi myös leikkiä Misun kanssa. "Kisukisukisu, anna hali", Vanessa houkutteli kissaa luokseen. Vanessa osasi jo olla hellä kissaa kohtaan ja Tiia olikin opettanut tyttärelleen miten kissaa kohdeltiin.

Vanessa vietti myös mielellään aikaa Riepu-nukkensa kanssa. Misukin seuraili Vanessan leikkejä ja tylsistyneenä se alkoi jahtaamaan omaa häntäänsä.

Leikkiminen verotti Vanessan voimia ja tyttö nukkuikin kiltisti päiväunet. Valitettavasti tytön laittaminen yöunille ei ollut yhtään niin helppoa.

Onneksi hyvin nukutun yön jälkeen Vanessa oli virkeimmillään ja innokas oppimaan uutta. Tiialla olikin raskauden aikana hyvää aikaa opettaa Vanessaa puhumaan. Tiia katseli välillä tyttöä pettyneenä, kun tämä ei osannutkaan toistaa kaikkia sanoja hänen perässään.

Tiia kuitenkin iloitsi kaikista niistä sanoista, jotka Vanessa osasi toistaa oikein. "Hienoa", Tiia taputti ylpeänä.

Myös Josefinasta oli iso apu, varsinkin raskauden loppupuolella, kun Tiia väsyi helpommin. Pottaharjoitukset sujuivat mummon kanssa ihan yhtä hyvin, kuin äidinkin kanssa.

"Hienosti tuli pisut pottaan", Josefina kehui Vanessaa onnistuneesta potalla käynnistä. "Kyllä sinusta vielä kasvaa fiksu tyttö", Josefina kertoi Vanessalle. "Viksu", Vanessa toisti perässä.

Tiia katseli mahaansa hieman masentuneena ennen nukkumaanmenoa, hänen laskettu aikansa oli ollut jo viikko sitten. "Tiedän, että viihdyt kovasti siellä lämpimässä, mutta minä tykkäisin kovasti jos tulisit jo ulos", Tiia jutteli mahalleen.

Josefina oli ollut syömässä iltapalaa, kun hän kuuli kovan kiljaisun yläkerrasta.

Lapsivesi meni ja supistukset alkoivat. "Tiedän, että pyysin sinua tulemaan ulos, mutta oliko sinun pakko päättää tulla kesken yöunien", Tiia kirosi ja patisti Chrisiä pukemaan päälleen. Heillä alkaisi olla jo kiire sairaalalle.

He ehtivät sairaalalle hyvissä ajoin. Tiia oli osittain iloinen siitä, että synnytys oli käynnistynyt yöllä. Se mahdollisti sen, että Chris pystyi tulemaan hänen mukaansa ja Josefina saattoi jäädä kotiin vahtimaan Vanessaa.