Osa 17 - Uusi ystävä

Josefinalla ei ollut kunnollista muistikuvaa siitä mitä aikaisemmin tänään oli tapahtunut. Hän muisti, että oli vastannut hälytykseen ja mennyt sammuttamaan tulipaloa. Yhtäkkkiä hän olikin ollut kotipihassaan. Veronica oli ollut todella huolissaan tyttärestään, joka ei ollut ilmoittanut itsestään mitään. Äidilleen Josefina sanoi, että töissä oli mennyt pitkään. Josefina mutusteli murojaan mietteliäänä, yrittäen samalla muistaa päivän  tapahtumia.

Syötyään muronsa Josefina tuijotti kattoa. Hän yritti kovasti muistaa mitä oli tapahtunut, ennen kuin hän oli tullut kotiin. Hän muisti liekit ja palavan asunnon, asunnon jota hän ei tunnistanut. Loppu oli hämärän peitossa, eikä Josefina ollut varma saisiko hän selville illan tapahtumia koskaan.

Josefina kömpi mietteliäänä sänkyynsä, jokin kaiveli hänen mieltään. Jotakin hirveää oli täytynyt tapahtua, koska hän ei ollut tullut kotiin juhlimaan poikansa syntymäpäivää.

Seuraavana aamuna Josefina meni töihin, jos jotakin kummallista olisi tapahtunut, niin työkaverit varmasti tietäisivät siitä.

Töissä kaikki oli kuitenkin normaalia, eikä kukaan tiennyt eilisen tapahtumista mitään. Kaikki työtoverit olivat siinä uskossa, että Josefina oli mennyt sammutuskeikalle, joka oli mennyt pitkäksi ja sieltä naikkonen oli palannut kotiin.

Oltuaan hetken töissä, joutui Josefina jälleen kerran flirtin uhriksi. Tällä kertaa kyseessä tosin ei ollut Lil, vaan tämän ystävä.

Pian tuli hälytys ja Josefina suuntasi sammuttamaan pienpaloa.

Liekit toivat Josefinan mieleen muistoja, mutta silti hän ei kyennyt kunnolla muistamaan kaikkea tapahtunutta.

Työpäivä kului melko tavalliseen tapaan. Päivän aikana ei tapahtunut juurikaan mitään, eikä hälytyksiä tullut montaa. Josefina pääsikin lähtemään töistä ajoissa.

Kotona Luca teki mietteliäänä kotiläksyjään. Pojasta tehtävät olivat melko vaikeita, mutta hän halusi tehdä ne silti itsenäisesti.

Illalla Veronica jutteli Josefinan kanssa. Hän oli kovin huolissaan tyttärestään ja uskoi tämän salailevan jotain. "Olen ihan kunnossa, eilen töissä meni vaan pitkään, enkä kesken sammutusurakan ehtinyt millään soittaa teille, että tulen kotiin myöhässä", Josefina selitti yrittäen itsekin uskoa omia sanojaan.

Josefina halusi korvata Lucalle eilisen poissaolonsa ja lukikin tälle iltasaduksi Jimmy Gotterin seikkailuja. Josefina oli ostanut kirjan Lucalle syntymäpäivälahjaksi.

Josefinan hämärästä illasta oli kulunut jo pari viikkoa ja hän olikin ollut niin ajatuksissaan, ettei ollut huomannut Chrisin viettävän aikaa puhelimessa huomattavasti normaalia enemmän. Chris oli ihastunut itseään pari vuotta vanhempaan Tiiaan ja hän soittelikin tälle jatkuvasti.

Chris oli uskaltaunut kutsumaan Tiian kylään. Chrisin harmiksi Tiia oli juuri viettänyt syntymäpäiväänsä, eikä hän näyttänyt enää läheskään niin hyvältä, kuin Chris oli ajatellut. Tiian luonne onneksi pysyi samanlaisena ja se sai Chrisin tunteet nousemaan pintaan. Chris ei kuitenkaan uskaltanut kertoa tunteistaan Tiialle, ei ennen kuin hän saisi koulunsa kunnialla päätökseen. Veronica katseli parin keskustelua kauempaa, muttei viitsinyt puuttua asiaan mitenkään. Chris ei kuitenkaan ollut hänen poikansa ja Josefina kasvattaisi omat lapsensa niin kuin parhaaksi näkisi.

Chrisillä ja Tiialla oli hurjan hauskaa yhdessä ja Tiia lähtikin kotiin vasta myöhään illalla.

Yöllä suuri suru valtasi Adamsien kodin. Josefina näki mustaan kaapuun pukeutuneen hahmon, Viikatemiehen. Viikatemies oli tullut hakemaan Veronicaa parempaan paikkaan.

Devin katseli vaimoaan, joka oli muuttunut haamuksi. Hän ei pystynyt ymmärtämään, että hänen rakas vaimonsa vietäisiin häneltä.

Devin alkoi itkeä vuolaasti ja myös Luca oli herännyt ja tullut katsomaan rakkaan mumminsa viimeisiä hetkiä heidän kanssaan.

Viikatemies katseli Josefinaa, ennen kuin hän meni hakemaan Veronicaa. Viikatemies kuiskasi Josefinalle: "Sait uuden mahdollisuuden, jos mietit hetken, niin muistat kyllä miksi".

Viikatemies jatkoi matkaansa Veronican kanssa kohti tuonpuoleista. Chris oli tullut Devinin kanssa anelemaan Viikatemieheltä, että tämä antaisi Veronican jäädä perheensä luokse. "Hänen aikansa on tullut", Viikatemies sanoi ja katosi Veronican kanssa lopullisesti näkyvistä.

Josefina meni suremaan äitiään. Veronicalle oli tehty pihalle pieni hautausmaa, johon aikanaan tulisi muidenkin Adamsien haudat. Surressaan äitiään, Josefina mietti omaa kohtalokasta iltaansa. Viikatemiehen näkeminen sai kaiken palautumaan Josefinan mieleen. Hän muisti kuinka oli mennyt Jarnon ja Morriganin asuntoon sammuttamaan tulipaloa ja kuinka Morrigan oli tullut palavaan makuuhuoneeseen ja ottanut vaahtosammuttimen hänen kädestään. Morrigan oli lyönyt Josefinaa vaahtosammuttimella ja hän oli lentänyt ikkunan läpi maahan. Siellä hän oli tavannut Viikatemiehen, joka oli suonut hänelle uuden mahdollisuuden, mahdollisuuden tehdä omasta elämästään parempi ja pidempi.

Devin otti vaimonsa kuoleman raskaiten. "Voi kulta, kuinka kaipaankaan sinua", Devin nyyhkytti Veronican haudalla.

Devin katseli ylös tummalle taivaalle. "Saat luvan tulla hakemaan minutkin! Minähän en näin helpolla vaimostani luovu!", Devin huusi yläilmoihin.

Josefina päätti, että tämän surun keskelle olisi saatava hieman iloakin. Aikaisin aamulla hän päätti suunnata lemmikkikauppaan ostamaan tarvikkeita perheen uudelle tulokkaalle.

Josefina yllättyi suuresti nähdessään sisarensa Laurenin lemmikkikaupan myyjänä. Josefina jutteli Laurenin kanssa ja kertoi hänelle heidän äitinsä kuolemasta. "Ajattelin, että me kaipaamme hieman piristystä tähän ankeaan arkeen", Josefina kertoi ja maksoi samalla ostoksensa, joista hän saikin hieman alennusta.

Seuraavaksi Josefina soitti löytöeläinkeskukseen ja varasi sieltä sekarotuisen koiran. Josefina olisi mielellään ottanut pennun, mutta pentuja ei valitettavasti ollut saatavilla.

Aamupäivällä Josefina palasi kotiin mukanaan uroskoira, jonka nimeksi annettiin Rex. Rex on leikkisä luonne ja siitä on varmasti paljon iloa perheelle.

Rex tutkaili kummastuneena uutta kotiaan ja uusia ihmisiä. Josefina koitti kovasti houkutella Rexiä hyppäämään syliin.

Chris oli palannut koulusta ja meni ulos tekemään tuttavuutta uuden perheenjäsenen kanssa.

Pari tuntia myöhemmin myös Luca palasi koulusta. Luca katseli kiinnostuneena, kuinka Chris yritti opettaa Rexiä istumaan tuloksetta.

"Hyvä poika, kyllä sinä vielä opit istumaan", Luca kehui ja rapsutti samalla Rexiä kaulan alta. Chris oli kyllästynyt koiraan huomattuaan, ettei se osaa juuri mitään.

Lucalle koirasta tuli heti tärkeä ja Luca helli Rexiä harjaamalla sen turkin.

Rex sopeutui hyvin uuteen kotiinsa, se oli viettänyt löytöeläinkodissa jo jonkin aikaa ja oli hienoa vihdoin päästä oikeaan kotiin. Kotiin, jossa sai paljon ruokaa ja huomiota.

Rex viihtyi eniten Lucan huoneessa ja Luca katseli onnellisena kuinka Rex leikki purulelulla. Luca oli jo pitkään kaivannut kunnon ystävää ja vihdoin hän sai sellaisen. Rex sai Lucan unohtamaan mumminsa kuoleman ja Luca jaksoi taas nauttia elämästä.

Chrisin mielestä Rex ei osannut mitään, mutta kyllä Rex sentään osasi tehdä tarpeensa ulos, eikä sisälle.

Vielä samana iltana oli tullut Lucan aika kasvaa teiniksi.

Josefina hurrasi taustalle pojalleen, josta oli kasvanut nuori miehen alku. Lucan uudeksi piirteeksi tuli huumorintajuton.

Myös Rex oli tullut katsomaan Lucaa, joka yhtäkkiä oli paljon pidempi kuin aiemmin.

Rexin päivä oli sujunut vauhdilla ja se olikin uupunut pitkästä ja tapahtumarikkaasta päivästä. Rex sai osakseen paljon rakkautta ja hellyyttä, mutta se myös itse antoi Adamseille paljon.