Osa 14 - Ikuisesti sinun

Eräänä iltapäivänä Josefina ja Jarno juttelivat makuuhuoneessaan tulevista häistään. Josefinaa ei olisi häiden suunnittelu voinut vähempää kiinnostaa. Hänen mielestään avioliiton tarkoitus oli viettää loppuelämä rakastamansa ihmisen kanssa, eikä järjestää hulppeita hääjuhlia, jotka maksaisivat omaisuuden.

Niinpä sinä samaisena yönä juhlittiin häitä. Josefina oli mennyt herättämään äitinsä ja sisarensa, jotka olivat tulleet yöpuvuissaan ulos katsomaan Josefinan ja Jarnon häitä.

Siinä perheen katsellessa Josefina ja Jarno vaihtoivat sormuksia ja vannoivat toisilleen ikuista rakkautta.

Tuore aviopari vaihtoi suudelmia merkiksi rakkaudesta ja ikuisesta liitosta. Molemmat todella luulivat, että heidän liittonsa kestäisi ainiaan.

2 vuotta myöhemmin:

Jarno oli rakastunut pomoonsa Morrigan Hemlockiin. Se oli tapahtunut vahingossa, eikä Jarno ollut ikinä kuvitellut pettävänsä Josefinaa. Jokin tuossa naisessa oli kuitenkin vetänyt Jarnoa puoleensa kuin magneetti.

Jarno vietti Morriganin kanssa aikaa parina päivänä viikossa paikallisessa hotellissa. Hotelli sijaitsi aivan kaupungin toisella laidalla ja Jarno uskoi olevansa tarpeeksi kaukana vaimostaan. Josefina ei tiennyt Jarnon työskentelevän rikollisuuden parissa. Hän kuvitteli Jarnon olevan liikemies, joka matkusteli paljon.

Aina silloin tällöin Jarno tuijotti itseään peilistä hotellin vessassa. Hän ei ollut sellainen mies, kuin oli kuvitellut. Hän ei meinannut kolme kuukautta kestäneen suhteen jälkeen enää tunnistaa itseään.

Josefina ja Jarno olivat etääntyneet toisistaan naimisiinmenon jälkeen. Jarnosta tuntui siltä, että he olivat pilanneet hyvän suhteen avioliitolla. Romantiikkaa heillä oli todella harvoin. Molemmat keskittyivät töihinsä ja parisuhteen hoitaminen unohtui.

Jarnon ja Morriganin suhde oli kestänyt puoli vuotta, kun Josefina viimein sai selville mitä hänen miehensä oli hänen selkänsä takana touhunnut.

"Kuinka sinä kehtaat tehdä näin minulle, vaimollesi, poikasi äidille?", Josefina syytteli. "Anteeksi, en vain rakasta sinua samalla tavalla kuin ennen", Jarno sanoi vaisuna.

"Et rakasta?! Selvä! Se ei silti oikeuta sinua tekemään aviorikosta. Sinä vannoit valan, lupasit olla ikuisesti minun. Painu ulos talostani!", Josefina huusi hampaat irvessä pidätellen kyyneleitä. "No minäpä menen!", Jarno huusi vihaisena.

Jarno pakkasi tavaransa ja lähti hotellille Morriganin luokse.

Jarnon paiskattua ulko-oven kiinni, Josefina antoi kyyneleiden tulla. Hän itki koko yön. Kuinka hänelle oli voinut käydä näin?

Veronica patisti aamulla Josefinan syömään hiukan jotakin. Hän lupasi huolehtia Chrisistä, jotta Josefina saisi käsiteltyä tunteitaan. Väkisin Josefina yritti syödä lettuja.

Saatuaan letut vihdoinkin alas, ne päättivätkin tulla ylös. Tämän pahoinvoinnin Josefina tunnisti, se oli aamupahoinvointia.

Varmistuakseen raskaudesta Josefina teki raskaustestin. Hän tuijotti testiä peloissaan odottaen sen antamaa tulosta. "Positiivinen, tämä tästä vielä puuttui", Josefina ajatteli katsellessaan kuinka testiin ilmestyi kaksi viivaa.

Josefina meni pesemään levinneet meikit naamastaan kylmällä vedellä, se virkisti kummasti. Hän katseli peilistä itseään, hänen elämänsä oli romahtamaisillaan, eikä hän tiennyt kuinka pärjäisi.

Masentuneena hän istui kylmälle ja märälle vessan lattialle keräämään ajatuksiaan kasaan.

Vietettyään tunnin vessan lattialla, hän nousi ylös ja meni poikansa luokse. Hän halasi Chrisiä hellästi päättäen, että kyllä hän pärjäisi. Lorraine ja Lauren olivat muuttaneet vuosi sitten pois kotoa ja Josefina ikävöi heitä, mutta onneksi hänellä oli edes äiti ja Devin tukena.

Samaan aikaan hotellilla Morrigan jutteli innoissaan Jarnon kanssa. "Tarkoittaako tämä sitä, että jäät tänne kanssani?", Morrigan uteli toiveikkaana.

"Niin.. no, kaipa se tarkoittaa", Jarno vastasi hieman hämmentyneenä Morriganin katsellessa häntä toiveikkaana.

Vain hetkeä myöhemmin Morrigan juoksi kovalla kiireellä vessaan oksentamaan.

Jarno katseli vessasta palannutta Morrigania ihmeissään. "Oletko kunnossa?", hän huikkasi.

"Olen raskaana!", Morrigan sanoi kuin aaveen nähneenä. "RASKAANA?", Jarno toisti ja samalla hänen suunsa loksahti auki.

Josefinan raskaus eteni etenemistään ja hän huomasi jo mahansa kasvaneen. Hän ei ollut pitänyt mitään yhteyttä Jarnoon kolmeen kuukauteen.

Josefina päätti, että nyt olisi aika siirtyä elämässä eteenpäin. Niinpä hän soitti Jarnolle ja he sopivat tapaavansa parin tunnin päästä rannalla.

Josefina aloitti juttutuokion kertomalla miltä hänestä tuntui. Jarno katseli naista tarkkaavaisena.

"Olen pettynyt, loukkaantunut ja vihainen, enkä pysty antamaan tekoasi anteeksi", Josefina selitti. "Haluan tehdä erosta virallisen. Sinäkin olet näemmä muuttanut sen naisesi kanssa yhteen, joten ehkä on parempi, että me molemmat jatkamme elämäämme", Josefina jatkoi. Jarno katseli naista hieman surullisin silmin ja pienen hetken Josefina pelkäsi tekevänsä virheen.

"Yksinolo on vaikeaa, kun olen tottunut jakamaan elämäni tähän asti kanssasi. Olen raskaana ja kohta kahden lapsen yksinhuoltaja", Josefina kertoi. "Kahden? Oletko raskaana?", Jarno sanoi tyrmistyneenä.

"Olen ja haluan, että tiedät sen. Tämä lapsi kasvaa kuitenkin Chrisin tavoin ilman isää. Me pärjäämme kyllä ilman sinua", Josefina sanoi tuijottaen samalla ex-miestään jäätävästi. "No, Morrigan on myös raskaana ja muutimme juuri yhteen, joten jos kerran haluat niin pysyn poissa", Jarno sanoi tuntien pitkästä aikaa todellista syyllisyyden tunnetta. Josefina lähti kotiin ja jätti Jarnon lopullisesti. Tästä päivästä alkaisi uuden elämän alku.

Kotona Josefina katseli telkkaria uppoutuneena omiin ajatuksiinsa. Hänen elämänsä kaipaisi todellisia muutoksia.

Parin viikon päästä oli aika viettää pikkuisen Chrisin syntymäpäiviä. Josefina ei millään voinut uskoa, että hänen pieni poikansa täyttäisi jo seitsemän ja aloittaisi aivan kohta koulun.

Chris sai uudeksi piirteekseen pelkurin. Vanhempien ero oli vaikuttanut suuresti Chrisin lapsuuteen. Chris olikin Veronica-mummin silmäterä.

Veronica yritti parhaansa mukaan selittää Chrisille, että tämän tulisi olla vahva ja opiskella ankarasti, vaikka tämän isä ei enää asunutkaan heidän kanssaan. Chris ikävöi isäänsä, eikä oikein ymmärtänyt miksi tämä oli lähtenyt toisen naisen matkaan.

Kuukausi myöhemmin Josefina päätti, että nyt oli sopiva aika remontoida talo. Talosta tehtiin sopiva nelihenkiselle perheelle. Vauvalle laitettaisiin aikanaan kehto Josefinan huoneeseen, kunhan hän vain ensin syntyisi. Budjetista ei ollut riittänyt rahaa tarpeeksi, että vauva olisi saanut oman huoneen.

Tältä näyttää talon alakerta. Keskellä on suuri aula, josta lähtee portaat yläkertaan. Vasemmalla puolella näkyy keittiön ja ruokailuhuoneen yhdistelmä. Vasemmalla puolella ylhäällä on vessa/kodinhoitohuone ja alhaalla olohuone.

Tässä vielä yläkerta. Vasemmalla ylhäällä on Josefinan makuuhuone, jonne juuri ja juuri mahtuu vauvan kehto, kunhan sille tulee käyttöä. Vasemmalla alhaalla on Chrisin huone. Oikealla ylhäällä näkyy Veronican ja Devinin makuuhuone ja oikealla alhaalla on vielä pieni vessa.