Osa 11 - Teinejä kerrakseen

Josefina oli todennut tyylinsä olevan hieman liian radikaali, joten tyttö päätti leikkauttaa hiuksensa. Hänestä tulikin paljon naisellisemman näköinen. Myös vaatteet menivät vaihtoon.

Josefina päätti soittaa Jarnolle, hän halusi tavata pojan ja esitellä uuden tyylinsä. He sopivat tapaavansa urheilubaarin luona.

Josefinan kävellessä keskustan katuja pitkin kohti baaria, hän päätti, että tänään hän tekisi aloitteen. Tänään hän kertoisi Jarnolle ihastuksestaan.

Josefina näki Jarnon baarin aulassa ja meni tervehtimään häntä. "Vau, sähän näytät ihan tytöltä! Sikamakeet noi sun hiukset", Jarno kehui. Josefina punastui vähän.

Josefina nojautui varovasti lähemmäs Jarnoa ja sanoi: "Kiitos, et näytä itsekään hullummalta". "Heh, kiitti. Mentäiskö me ylös?", Jarno sanoi ja lähti kävelemään kohti hissiä.

Hetkeä myöhemmin he seisoivat hississä. Josefina vaipui hetkeksi mietteisiinsä. Miten kummassa hän uskaltaisi kertoa tunteistaan Jarnolle ja miten tämä reagoisi? Josefina tunsi kylmät väreet selässään ajatellessaan asiaa.

Päästessään baarin ovelle he näkivät, että töissä oli sama portsari kuin viime kerralla. Josefina meni juttelemaan portsarille, joka oli ilmesesti hyvällä tuulella. Hän nimittäin päästi heidät taas kerran sisälle. Jarno odotti syrjemmällä innoissaan. Jarno oli jo täyttänyt 18-vuotta, mutta Josefina oli vasta 16-vuotias.

Päästyään sisälle he jäivät vippialueen eteen. He eivät uskaltaneet yrittää vippipuolelle, koska portsari saattaisi soittaa poliisit. He juttelivat toistensa kanssa ja Josefina yritti kerätä rohkeutta.

Josefina nojautui lähemmäs Jarnoa ja aloitti: "Olen jo jonkin aikaa halunnut kertoa sinulle jotakin tärkeää. Jotakin joka saattaa muuttaa suhteemme täysin".

Jarno katsoi Josefinaa odottavasti. Josefina puolestaan vetäytyi kauemmas. Hän oli nimittäin nähnyt jotakin, mitä hän ei olisi halunnut nähdä. Poliisi oli juuri astunut baariin tarkastamaan oliko siellä alaikäisiä.

Valitettavasti Josefina ei ehtinyt niin lyhyessä ajassa karkuun, vaan poliisi otti hänen tietonsa ylös ja vei hänet kotiin. Jarno selvisi ilman vaikeuksia, olihan hän jo 18-vuotias. Koko kotimatkan ajan Josefina mietti kauhuissaan, miten hänen äitinsä mahtaisi reagoida. Hän oli tuottanut hirveän pettymyksen koko perheelleen.

Saapuessaan kotiin, Josefinan yllätykseksi Veronica oli jo nukkumassa ja Devin tuli häntä vastaan vihainen ilme kasvoillaan.

"Tajuatko sinä ollenkaan kuinka huolissamme me äitisi kanssa olimme, kun tajusimme ettet olekaan sängyssäsi? Sitten poliisi soittaa ja kertoo löytäneensä sinut baarista! Olet vasta 16, kuinka kummassa sinä edes pääsit baariin?", Devin huusi ja elehti käsillään merkiksi siitä, että hän oli tosissaan. Josefina oli kuitenkin saanut tarpeekseen. Hän koki olevansa jo tarpeeksi vanha päättämään omista asioistaan. "SINÄ ET OLE ISÄNI! SINÄ ET MINUA MÄÄRÄÄ!" Josefina huusi niin lujaa, että hän onnistui varmasti herättämään koko talon.

Josefina painui suutuspäissään huoneeseensa, jossa Cornelia oli ollut nukkumassa. Josefina huusi Cornelialle: "Tää on mun huone, mee pois täältä!". Cornelia luikki nopeasti karkuun. Josefina meni sänkyynsä ja veti peiton päälleen. Hän ei jaksaisi puhua kenenkään kanssa enää tänään.

Devin meni juttelemaan vaimolleen, joka oli herännyt Josefinan huutoon. "Hän sanoi etten ole hänen isänsä", Devin sanoi ja tuijotti surullisena seinää.

"Ei hän tarkoittanut. Kyllä hän varmasti pyytää anteeksi, kunhan hän on ensin vähän rauhoittunut", Veronica sanoi yrittäen puolustaa tytärtään. "Olen tehnyt kaikkeni hänen vuokseen, eikä hän edes pidä minua isänään", Devin sanoi masentuneena, kykenemättä katsomaan vaimoaan silmiin.

Seuraavana aamuna Jarno soitti Josefinalle: "Hei Jose, miten kävi? Toivottavasti et joutunut vaikeuksiin takiani. Ajattelin vain, että haluaisitko huomenna tulla katsomaan asuntoani. Muutin nimittäin hetki sitten. Haluaisin myös kovasti tietää mikä se tärkeä asia on, jonka halusit kertoa". Josefina kiljaisi riemusta puhelun loputtua: "Jarno haluaa nähdä minut! Hän välittää minusta!"

Veronica tunsi etääntyneensä tytöistä. Hän ei ollut edes tiennyt Josefinan ihastuksestaan Jarnoon. Niinpä hän jutteli Cornelian kanssa saadakseen tietää mitä Cornelian elämässä tapahtui. Hän ei halunnut etääntyä tytöistään yhtään enempää.

"No, mites pojat? Oletko tavannut ketään kiinnostavaa?", Veronica kysyi. Cornelia katsoi äitiään mietteliäänä. Miksi ihmeessä hän kyseli tuollaista? Cornelia kaipasi kuitenkin äitinsä huomiota ja päätti yhtyä keskusteluun. "En oikeastaan. Onhan koulussa paljon ihan söpöjä kundeja, mutta he kaikki ovat niin kovin lapsellisia", Cornelia kertoi. "No, älä huolehdi. Kyllä sinä varmasti löydät jonkun. Olet niin kauniskin", Veronica lohdutti.

Syödessään lettujaan Cornelia vaipui ajatuksiinsa. Koulun lissulauma kävi hänen hermoilleen. Hän ei pystynyt ymmärtämään miksi juuri hänet oltiin valittu johtajaksi. Hän oli niin kovin ujo, eikä hän todellakaan halunnut kuulua lissuihin. Ehkä hän pystyisi keräämään tarpeeksi rohkeutta kertoakseen, että he saisivat valita uuden johtajan.

Aamiaisen jälkeen Cornelia päätti lähteä käymään kuntosalilla. Hän ei juuri poistunut kotoa muualle kuin kouluun, ujon luonteensa vuoksi. Cornelia oli päättänyt ettei antaisi ujoutensa estää häntä tapaamasta uusia ihmisiä.

Hän meni kuntosalin yläkertaan, jossa oli stereot ja pieni tanssilattia. Hän katsoi tarkkaan, ettei yläkerrassa ollut muita, jonka jälkeen hän alkoi varovasti jammailemaan.

Musiikki sai hänet valtaansa ja Cornelia alkoi tanssia innoissaan jo hieman rohkeammin.

Cornelia uskoi keränneensä tarpeeksi rohkeutta mennäkseen alakertaan, jossa oli paljon muita ihmisiä.

Cornelia näki heti ensimmäiseksi söpön miehen. Hän katsoi tätä varovasti kulmiensa alta.

Cornelia uskaltautui keräämään tarpeeksi rohkeutta ja esitteli itsensä miehelle. "Hei, olen Cornelia", hän sanoi ja tunsi kuinka puna nousi hänen poskilleen. Mies kertoi nimekseen Jali Rake.

Cornelia yllättyi, kun Jali alkoi yllättäen kovasti flirttailemaan hänelle. Cornelia oli aluksi hieman kauhuissaan, mutta tovin juteltuaan Jalin kanssa, hän tunsi olonsa jo rennommaksi.

Cornelia kertoi rakastavansa tanssimista ja harrastaneensa balettia pienenä. Jali vaatikin naikkosta tanssimaan hänen kanssaan. Cornelia oli aluksi hieman vastahakoinen, mutta lähti kuitenkin mukaan.

Heillä oli todella hauskaa yhdessä ja Cornelia tunsi itsensä jo täysin rennoksi Jalin seurassa.

"Vautsi mitkä liikkeet!", Cornelia kehui tuijottaen miehen lihaksia. "Noo, onhan sitä joskus tullut vähän harjoiteltua hiphop-tanssia", Jali kertoi.

Cornelia tajusi, että hän oli ollut salilla jo viisi tuntia, äiti alkaisi varmasti kohta ihmettelemään missä hän viipyisi. Cornelia ei halunnut huolestuttaa äitiään, varsinkaan Josefinan baari-tempauksen jälkeen. Niinpä hän hyvästelikin Jalin ja he vaihtoivat puhelinnumeroita.

"Ou mai gaad mikä mies!", Cornelia ajatteli tyrmistyneenä tehdessään lähtöä.

Samana iltana oli tullut Devinin aika kasvaa. Hän halusi välttämättä tehdä sen ulkona yksin kenenkään näkemättä.

Devinistä kasvoi tämän näköinen vanha herra. Eläkkeelle hän ei kuitenkaan ollut vielä valmis jäämään. Hän kun oli juuri siirtynyt tieteestä lääketieteeseen, joka oli todella mielenkiintoista.

Josefina oli pyytänyt anteeksi äidiltään ja Deviniltä baarireissuaan. Veronica antoikin tytölle luvan tavata Jarnon, vaikka hän ei pitänyt siitä, että poika oli pari vuotta Josefinaa vanhempi.

Jarno vaihtoi Josefinan kanssa pikaiset kuulumiset ja sitten he lähtivätkin yhdessä kohti Jarnon asuntoa. Josefina odotti innoissaan millainen se olisi.

Josefinan yllätykseksi asunto oli aikamoinen läävä. "Tämä on todellinen poikamiesboksi", hän ajatteli.

"Ihan kiva", Josefina tokaisi ja väänsi pienen tekohymyn kasvoilleen. "Joo, tota. Täällä on aika sotkuista, kun en oo ehtinyt siivoamaan", Jarno sanoi ja tunsi hieman häpeää.

Jarno haki jääkaapista tytölle lonkeron, jonka jälkeen he istuivat sohvalle katsomaan telkkaria. Josefina maisteli lonkeroa varovaisesti, hän ei ollut ennen juonut.

Josefina lipitti lonkeron hirveää tahtia ja rypisti tölkin kasaan, saatuaan lonkeron juoduksi. Hän tunsi olonsa hieman hassuksi.

Yllättäen hän koki hirvittävää tarvetta repiä Jarno kainaloonsa ja kertoa tälle tunteistaan. Jarno siirtyi lähemmäs hieman vastahakoisesti. Josefina oli hänen paras ystävänsä ja nyt hän vaikutti haluavan olla enemmän. Toisaalta se saattoi hyvinkin johtua siitä, että tyttö oli juonut elämänsä ensimmäisen kerran alkoholia.

Josefina tuijotti Jarnoa syvälle tämän silmiin. "Olet ollut paras ystäväni jo kauan, mutta ajatuksissani olet ollut paljon muutakin". "Tarkoitatko todella tuota vai johtuuko se lonkerosta?", Jarno kysyi epäilevänä. "Tarkoitan. En ole aikaisemmin tuntenut itseäni tarpeeksi rohkeaksi kertomaan tunteistani sinulle. Taidan todella rakastaa sinua", Josefina sanoi ja tunsi olonsa yllättäen todella itsevarmaksi.

Yllättäen Jarno kumartui kohti Josefinaa ja niin he vaihtoivat kolmen vuoden ystävyyden jälkeen ensimmäisen suudelmansa.

Jarno katseli Josefinaa ja veti tätä enemmän itseään päin. "Tässä sohvalla voi tehdä vaikka mitä", Jarno sanoi flirttailevaan sävyyn.

Josefina suuteli Jarnoa kiihkeästi ja tunsi kuinka hyvä olo valtasi koko hänen kehonsa. Hän tunsi olonsa todella rennoksi. Jarnon käsi alkoi pikkuhiljaa seikkailla pitkin Josefinan reittä, eikä Josefina vastustellut, kun yksi asia johti toiseen.

Josefina oli iloinen tapahtuneesta. Hän tajusi, että oli ollut poissa jo useita tunteja ja päätti, että nyt olisi aika lähteä kotiin. Hän muiskautti vielä ennen lähtöään suukon Jarnolle ja sanoi: "Rakastan sinua".

Sillä välin kotona oli tullut aika juhlia kaksosten synttäreitä. Ensin kasvoi Lorraine.

Lorrainen uudeksi piirteeksi tuli pummi. Lorraine muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran Josefinaa, vaikka tytöillä onkin eri isät.

Lorrainen jälkeen juhlittiin Laurenia.

Laurenista tuli ruutukammoinen. Lauren ei pahemmin loistanut älyllään, vaan hän panosti enemmänkin meikkaamiseen ja itsensä laittamiseen.

Parin viikon päästä oli tullut aika viettää Veronican 60-vuotis syntymäpäiviä. Devin oli ostanut naiselle yllätykseksi synttärikakun ja vienyt sen ulos, ettei hän huomaisi sitä ennen aikojaan.

Hetkeä myöhemmin perheen teini-ikäiset olivat tulleet ulos juhlimaan äitiään. Veronicalla ei tulisi olemaan helppoa, kun ikää alkaisi olla jo reilusti ja huollettavana oli neljä teini-ikäistä tyttöä.

Veronica piti tyylinsä samanlaisena. Hän yritti näyttää nuorekkaalta työnsä vuoksi.

Parin viikon päästä Veronica saapui töistä leveä hymy kasvoillaan. Hän oli saanut ylennyksen TV-näyttelijäksi. Kovalla työllä hän ehtisi ehkä vielä saavuttamaan unelmansa, ennen kuin olisi liian myöhäistä.

Hän harjoitteli ahkerasti peilin edessä ilmeitä, joita voisi käyttää kuvauksissa.

Aika kului ja Josefinan oli tullut aika astua aikuisuuteen.

Josefina värjäytti tukkansa ruskeaksi ja päätti jättää pinkin värin nuoruuteensa. Hän oli nyt nuori aikuinen ja hänen tulisi käyttäytyä sen mukaisesti. Viimeiseksi piirteeksi hän sai huumorintajuisen ja elämänhaaveeksi tuli palotaistelijoista paras.

Syödessään Josefinan syntymäpäiväkakkua Veronica vaipui mietteisiinsä. Nyt, kun Josefina ei ollut enää teini-ikäinen, hänen olisi kerrottava tytöille kenestä tulisi perijä. Siitä ei tulisi helppoa, sillä Devinillä oli vahva mielipide perijästä. Veronica kuitenkin oli valinnut perijän jo, eikä perijä ollut sama, kuin Devin kuvitteli.