Osa 10 - Ura vai perhe?

Veronica viihtyi uudessa työssään koululla, mutta kotonakin oli paljon tekemistä. Hän yritti tehdä parhaansa pärjätäkseen, hän kun halusi olla töissä käyvä superäiti.

Veronica huolehti lapsistaan rakkaudella ja hän saikin voimia lastenhoitoon töistä. Töiden jälkeen oli ihana palata kotiin lasten ja miehen luokse.

Veronica opetti ahkerasti kaksosille elämän perusasioita, kuten puhumista ja kävelemistä. Toisinaan tytöt eivät kuitenkaan meinanneet millään suostua yhteistyöhön.

Onneksi Devin auttoi lastenhoidossa. Hän yritti sitkeästi opettaa Lorrainea puhumaan ja tyttö tuntuikin juttelevan mieluummin hänelle, kuin äidilleen.

Pottatreenitkin sujuivat paremmin isän, kuin äidin kanssa. Lorraine oli tottunut siihen, että äiti oli aina kotona. Tyttö kaipasi juuri siksi enemmän huomiota isältään.

Lauren viihtyi hyvin yksin ja hän leikkikin mielellään erilaisilla leluilla. Varsinkin Josefinan nukke oli tytön mieleen.

Lorrainen taas sai pysymään tyytyväisenä antamalla tälle tuttipullon. Juotuaan pullon tyhjäksi, Lorraine leikki sillä helposti tunninkin kyllästymättä.

Veronica oli ehtinyt olla koululla töissä vasta kuukauden, kun hänen vanha pomonsa elokuva-alalta soitti. Hän tarjosi Veronicalle tämän vanhaa työtä takaisin. Veronica kertoi miehelleen asiasta ja kysyi tämän mielipidettä.

"Sehän on hienoa kulta, tottakai otat työsi takaisin. Saat kaiken lisäksi parempaa palkkaa sieltä, kuin koulusta. Älä tytöistä huolehdi, kyllä he pärjäävät. Et sinä niin paljon ole poissa kotoa", Devin kannusti. Niinpä Veronica päätti tavoitella unelmiaan uudelleen.

Veronican ja Devinin juttutuokion keskeytti kuitekin hetken päästä Josefina, jonka oli tullut aika aloittaa teini-ikä ja lukio.

Josefina oli jo pienenä ollut älykäs ja hän halusikin ulkonäkönsä viestittävän muille siitä. Josefina rakasti tosin Hello Kittyä vieläkin turhan paljon.

Josefinalle tehtiin oma huone, jonka hän sai sisustaa mielensä mukaan. Tytön tämänhetkinen lempiväri oli sininen ja se näkyi sisustuksessa, kuten myös tietenkin tytön rakkaus, Hello Kitty.

Josefina jaksoi koulun ohella panostaa myös kodin siisteyteen. Hänestä olikin suuri apu ja tytöstä oli tullut Veronican ylpeyden aihe.

Josefinasta oli suuri apu myös lastenhoidossa ja pikkuisesta Lorrainesta tulikin Josefinan silmäterä.

Josefina huolehti myös Corneliasta. Hän puolusti ja suojeli siskoaan koulussa, sillä tämä oli joutunut kiusaajien kohteeksi. Tämän takia Josefinasta olikin tullut Cornelian ihailun kohde. "Minusta tulee isona yhtä älykäs kuin sinusta ja suojelen Lorrainea ja Laurenia kiusaajilta!", Cornelia selitti innoissaan.

Josefina oli saanut kiltin tytön maineen, joka ei auttanut häntä mitenkään poikien kanssa. Eräänä iltapäivänä Josefina päätti vähän rohkaistua ja hän yrittikin iskeä itseään vanhempaa miestä ihan vain kokeilumielessä.

Flirttailu ei oikein tuottanut tulosta, joten Josefina kysyi mieheltä: "Olenko minä todellakin niin ärsyttävä ja ruma, ettet voi edes esittää olevasi kiinnostunut minusta, vaikka minä kuinka yritän flirttailla kanssasi?"

"Ai, anteeksi kovasti. En edes tajunnut, että flirttailit, luulin sinun olevan vain ystävällinen. Heh, olipas se noloa", mies sanoi ja poistui vähin äänin paikalta.

Päästyään kotiin Josefina katseli itseään peilistä. "Murrr. Nyt minulle riitti! En jaksa olla kaikille pojille pelkkää ilmaa", Josefina huusi peilikuvalleen.

Tunnin vessassa oleskelun jälkeen Josefina viimein tuli ulos tyytyväisenä ulkonäköönsä. Teini-ikäisenä oleminen ja sopeutuminen muiden teini-ikäisten joukkoon ei todellakaan ollut helppoa. Onneksi oman paikkansa löytäisi ennemmin tai myöhemmin.

Josefinan huonekin koki kovan muodonmuutoksen. Josefina halusi tulla nähdyksi, hän halusi erottua massan joukosta.

Veronica ihmetteli suuresti tyttärensä hurjaa muodonmuutosta, jonka takia hän päättikin ottaa Josefinan puhutteluun. "Minä tiedän, että sinä et saa tarvetta noin radikaaliin muodonmuutokseen ilman pätevää syytä. Annahan tulla kaikki, kuka se poika on, joka saa tyttäreni käyttäytymään näin?", Veronica kysyi. "Ei ole mitään tiettyä poikaa, kukaan poika vain ei huomaa minua", Josefina sanoi hieman surullisena ja jatkoi sitten puolustelevaan sävyyn: "Olen silti se sama ihminen, vaikka näytänkin erilaiselta. Saan silti koulusta hyviä numeroita ja huolehdin tytöistä".

"Hyvä on. Kunhan et ala tehdä tyhmyyksiä, niin saat pitää tyylisi. Kyllä sinä jossakin vaiheessa vielä kyllästyt", Veronica sanoi ja hymyili tyttärelleen. Hän ei halunnut olla ilkeä äiti. Niin kauan, kun tytöt pysyisivät kaidalla tiellä, he saisivat pukeutua miten halusivat.

Josefinan muodonmuutos oli tuottanut tulosta, hän oli saanut ensimmäisen ystävän, pojan nimeltä Jarno.

Josefinasta ja Jarnosta oli tullut toistensa parhaita ystäviä ja Josefina olikin salaa myös vähän ihastunut Jarnoon.

Eräänä perjantai-iltana he hengailivat keskustassa, kun Jarno sai idean. He voisivat lähteä baariin. Josefina oli hieman yllättynyt pojan ehdotuksesta, eihän heillä edes ollut ikää.

Jarno sai Josefinan kuitenkin suostuteltua. Ainahan he voisivat yrittää, ei siinä mitään menettäisi. Hetken päästä parivaljakko seisoikin hississä, joka vei heidät paikallisen urheilubaarin ovelle.

Paikan portsari näytti hieman vihaiselta ja Josefina oli aivan varma, etteivät he pääsisi livahtamaan tämän ohitse mitenkään.

Josefina meni kuitenkin juttelemaan portsarille ja yritti saada puhuttua hänet ja Jarnon sisälle baariin. Portsari heltyi, koska kello ei ollut vielä paljoa. Portsari sanoi kuitenkin, että jos he yrittäisivät tilata drinkkejä, niin hän soittaisi poliisit paikalle.

Josefina innostui jo pelkästä sisäänpääsystä. He tanssivat Jarnon kanssa ja katselivat ympärilleen.

Heillä oli todella hauskaa ja Josefina innostui esittelemään muutamia tanssiliikkeitä Jarnolle.

Heidän välillään oli myös pientä jännitettä ja viipyileviä katseita. He ymmärsivät toisiaan hyvin, mutta Josefina ei kuitenkaan uskaltanut tehdä aloitetta. Hän pelkäsi pilaavansa kaiken ja menettävänsä ainoan ystävänsä.

Niinpä Josefina jäi ilman hellyydenosoituksia, kun Jarno lähti kotiin. Jarno huikkasi tuttuun tapaansa vain pikaiset hyvästit ja Josefina jäi hieman masentuneena yksin baariin vielä hetkeksi.

Samaan aikaan kotona oli jälleen aika viettää triplasynttäreitä. Ensimmäisenä kasvoi Lauren.

Laurenin uudeksi piirteeksi tuli pahansuopa, aiemmin omitut piirteet ovat arjen sankari ja virtuoosi.

Seuraavaksi vuorossa oli Lorraine.

Lorrainesta tuli sohvaperuna, aiemmat piirteet ovat sottapytty ja virtuoosi.

Viimeisenä juhlittiin Corneliaa. Myös Cornelian mielikuvitusystävä Pötsi hurrasi hänelle.

Corneliasta kasvoi kaunis neitokainen, uudeksi piirteeksi tuli ujo. Tyttö oli tosin kyllä jo aiemminkin viettänyt aikaa mielellään yksin tai todella läheisten ystävien kanssa. Corneliasta kasvoi niin kaunis, että kaikki pojat jahtasivat häntä ja tytöt kadehtivat. Corneliaa ihailtiin koulussa niin paljon, että hänet valittiin lissulauman ehdottomaksi johtajaksi.

Cornelia jakoi huoneen kaksosten kanssa, koska perheellä ei ollut varaa rakentaa hänelle omaa huonetta.

Pian koitti Laurenin ja Lorrainen ensimmäinen koulupäivä. Lauren oli ottanut Corneliasta esikuvan ja hän seurasikin tätä kuin hai laivaa.

Lorraine ja Lauren eivät tulleet hirveän hyvin toimeen, vaikka he olivatkin kaksosia. Lorraine vietti aikaansa mielummin yksin tai Josefinan kanssa.

Laurenin panostaessa kauneuteen, Lorraine keskittyi ennemmin koulunkäyntiin ja läksyjen tekoon. Hän ei halunnut olla suosittu siskonsa tavoin.

Vaikka Cornelia jakoikin huoneen kaksosten kanssa, hän nukkui mielummin Josefinan huoneessa patjalla. Tyttöjen jutut kävivät välillä hänen hermoilleen. Ei ollut helppoa, kun Lauren juoksi jatkuvasti hänen perässään.

Josefinalla oli ollut hauskaa Jarnon kanssa, mutta koska poika ei ollut tehnyt romantiikan eteen mitään, päätti hän tavata erään toisen pojan koulustaan.

Pojan nimi oli Jake. Josefina tapasi hänet puistossa, autuaan tietämättömänä siitä, että puisto oli sama, jossa hän oli melkein 17-vuotta sitten saanut alkunsa. Heillä oli ihan kivaa yhdessä, mutta Josefina ei viihtynyt Jaken kanssa yhtä hyvin kuin oli Jarnon kanssa viihtynyt.

Josefina halusi kuitenkin katsoa voisiko heistä tulla jotakin. Josefina flirttaili pojalle ja yritti suudella tätä, mutta hämmentyneenä poika vetäytyi poispäin.

Josefina ihmetteli Jaken käytöstä. Poika sanoi, ettei hän pitänyt Josefinasta sillä tavalla. "Miksi sitten edes halusit tavata minut?", Josefina ärisi. Jake lähti puistosta pois ja Josefina huusi vielä hänen peräänsä: "Miehet!"

Samaan aikaan kotona Veronica nukkui kaaoksen keskellä. Töissä meni hyvin ja hän oli saanut ylennyksenkin, mutta sillä oli hintansa. Töistä kotiin tullut Devin meni herättämään vaimonsa.

"Rakastan työtäni, mutta en kestä tätä enää. Koti on kaaos, meillä ei ole varaa palkata siivojaa, olen koko ajan töissä, enkä tunne tyttöjäni enää. Minulla ei ole hajuakaan mitä he puuhailevat", Veronica kertoi masentuneena. "Minä ajattelin, että voisin keskittyä uraani täysillä, nyt kun tytöt ovat isompia, mutta se taitaa olla haaveajattelua", Veronica selitti surullisena.

"Kulta, kaikki järjestyy kyllä ja sinun onneksesi minun on sanottava, että sinun on pakko käydä töissä, koska muuten päädymme vararikkoon", Devin kertoi yrittäen lohduttaa vaimoaan. "Niin kai", Veronica sanoi hieman masentuneena. Devin painoi huulensa tämän lämpimiä huulia vasten ja he suutelivat pitkään. Veronica ei kuitenkaan tuntenut oloaan paremmaksi. Hänellä oli huono omatunto, hän oli niin kovasti halunnut olla hyvä äiti ja elää samalla unelmaansa. Saa nähdä miten Veronica pärjää tyttöjen kanssa ja kuinka pitkälle hän on valmis menemään unelmansa vuoksi.