Osa 1 - Matkalla kuuluisuuteen

Veronica Adams palasi pitkän ja uuvuttavan työpäivän jälkeen kotiin. Hän jätti koulut kesken pari vuotta sitten, kun hänen äitinsä kuoli. Veronican isä Eddie alkoi kärsiä masennuksesta, joka johti lopulta alkoholismiin. Veronica jätti lukion kesken ja siirtyi paikalliseen Hesburgeriin töihin. 19-vuotias nuori neiti yrittää tehdä parhaansa pärjätäkseen elämässään alkoholisti isänsä kanssa ilman äitiään.

Veronica astui ovesta sisään ja näki isänsä sohvalla katsomassa urheilua televisiosta. Näky ei ollut uusi, sillä Eddie ei poistunut sohvalta muualle, kuin jääkaapille ja vessaan.

Veronica istahti sohvalle isänsä viereen. "No, missä mun kaljat on, sunhan piti käydä kaupassa kotimatkalla?", Eddie huudahti. Hänen hengityksensä haiskahti jo voimakkaasti alkoholilta. Veronica arvelikin hänen juoneen kaikki kymmenen olutta, jotka jääkapissa olivat olleet vielä aamulla. Veronica oli jo avaamassa suutaan, mutta hän päätti kuitenkin olla hiljaa.

"Etkö sä saatana ostanut mulle kaljaa? Aiotko sä edes mennä sinne kauppaan?", Eddie sanoi korottaen ääntään.

"Kyllä minä ostaisin, mutta ei ole rahaa millä ostaa. Saan palkan vasta loppuviikosta, eikä rahaa ole kuin kymppi ja se käytetään ruokaan", Veronica yritti puolustautua. Eddie tuntui kuitenkin keskittyvän enemmän televisiosta tulevaan jalkapallopeliin, kuin Veronican selityksiin.

Veronica nousi sohvalta ja hetkeä myöhemmin Eddiekin pomppasi ylös.

"Saatana! Nyt annat ne rahat tänne, että saan jotakin juomista! Tässähän alkaa olla jo jano, eikä me mitään ruokaa tarvita. Jääkapissa on vielä makkarapaketti. Anna nyt tänne ne rahat!", Eddie alkoi räyhäämään tosissaan Veronicalle. Tyttö yritti puolustautua ja vetäytyä kauemmas.

Eddie oli kuitenkin jo niin juovuksissa, että hän alkoi käydä väkivaltaiseksi. Hän läimäytti Veronicaa poskelle siinä toivossa, että tyttö antaisi hänelle juomarahat.

Veronica ei kuitenkaan helpolla luovuttanut, vaan hän hyökkäsi isänsä kimppuun ja onnistuikin pääsemään niskan päälle.

Painimatsin jälkeen Eddie kömpi takaisin sohvalle katselemaan televisiota. "Rahat käytetään ruokaan, halusit tai et", Veronica tokaisi vielä isälleen.

Veronica oli väsynyt pitkän työpäivän jälkeen, eikä isän kanssa riitely auttanut asiaa yhtään. Veronica päätti käydä hetkeksi pitkäkseen.

Veronica itki itsensä uneen, eikä se ollut ensimmäinen, eikä luultavasti myöskään viimeinen kerta.

Herätessään Veronica oli yhä vihainen. Elämällä oli oltava jokin muu tarkoitus kuin tämä. Elämässä oli oltava jotakin parempaa. Veronica katseli isäänsä, joka oli jälleen kerran sammunut sohvalle. "En jaksa enää olla lapsenvahti ja elättäjä", Veronica ajatteli mielessään.

Veronica varmisti isänsä olevan unessa ja nappasi sitten makuupussin. Hän oli päättänyt lähteä lopullisesti ja aloittaa elämän puhtaalta pöydältä jossakin muualla.

Veronica asteli hitain, hiljaisin ja varmoin askelin ulos ovesta jättäen tämän elämän lopullisesti taakseen.

Eddie jäi makaamaan sammuneena sohvalle autuaan tietämättömänä tyttärensä suunnitelmista.

Useita tunteja ja monia puhelinsoittoja myöhemmin Veronica seisoi oman kotinsa pihalla. Hän katseli kohti Bridgeportin keskustaa, joka ei ollut kaukana hänen uudesta talostaan. Veronica oli vähäisillä rahoillaan saanut hyvin pienen mökin Bridgeportista, kaupungista jossa hän oli aina halunnut asua.

Veronica veti raikasta ilmaa keuhkoihinsa, se tuntui todella hyvältä kaiken alkoholin haistelun jälkeen. Hän asteli sisälle taloonsa katsomaan oliko se sisältä yhtä hirveä, kuin ulkoa.

"Ei tämä hirveä ole, vähän vain pieni ja täältä puuttuu lähes kaikki oleellinen", Veronica ajatteli. Veronican oli ollut saatava katto päänsä päälle mahdollisimman nopeasti ja hänelle jäi rahaa vain satanen talon ostamisen jälkeen.

Veronicaa säälitti hänen nykytilanteessa, kotona tilaa oli ollut enemmän ja talossa oli sentään ollut suihku ja jääkaappi. Veronican oli silti pakko hymyillä edes vähäsen. Hän oli aloittanut oman elämän ja päässyt eroon isästään.

Seuraava askel uudessa kaupungissa oli taksin soittaminen, Veronica tiesi tarkalleen mihin hän suuntaisi ensimmäisenä.

Veronica marssi varmoin askelin Bridgeportin elokuvastudion ovea kohti. Hän oli pikkutytöstä asti haaveillut näyttelijän urasta. Rahaa oli saatava äkkiä ja mihinkään pikaruokapaikkaan tai muuhun surkeaan työpaikkaan hän ei enää menisi. Hän oli täällä tekemässä unelmistaan totta. Veronicalle oli aivan sama mitä työtä hän saisi, kunhan hän pääsisi työskentelemään edes haluamalleen alalle.

Puolen tunnin päästä hän käveli onnellisena pääovista ulos. Elokuvastudio tarvitsi avustajia pikkurooleihin. Veronica pääsisi siis esittämään jotakin ohikulkijaa tai sen tapaista ainakin pariin elokuvaan. Se olisi kuitenkin alku ja siitä saisi rahaa elämiseen.

Kävellessään studiolta pois Veronica bongasi jo ensimmäisen julkkiksen. "Vielä joskus minä kuulun heihin. Vielä joskus joku tekisi mitä vain saadakseen olla minä", Veronica ajatteli.

Veronica suunnisti lähistöllä sijaitsevalle kaatopaikalle. Hän päätti tutkia löytyisikö sieltä jotakin käyttökelpoista tavaraa.

"Hetki sitten hengailin elokuvastudiolla ja katselin julkkiksia, nyt olen kaatopaikalla penkomassa muiden roskia. Tämä ei nyt ihan vastaa odotuksia, mutta jotenkin sitä on elettävä".

Kaatopaikalta ei löytynyt juurikaan mitään, muutamia esineitä, joista voisi saada kympin tai pari. Veronica oli väsynyt ja hikinen, joten hän päätti suunnata kotia kohti.

Kotipihassa Veronica soitti ystävälleen Yvonnelle, Yvonne oli ainut ystävä, jonka hän omisti. Yvonne oli kasvanut samoissa olosuhteissa, kuin Veronicakin, joten tytöt ymmärsivät toisiaan. "Hei Yvonne! Bridgeport on ihan mahtava ja sain töitä elokuva-alalta. Näyttelijänä tietenkin, pääsen huippuhienoihin kohtauksiin pariin elokuvaan. Asuntokin on upea, kolme huonetta ja keittiö, minulla menee mainiosti täällä".

Veronica sai Yvonnen helposti kateelliseksi, mutta totuus ei kuitenkaan ollut yhtä hienoa. Hänellä oli täällä huonompi talo, kuin isän luona ja palkkakin uudessa työssä oli huonompi, koska hän sai tehdä vain pikkujuttuja. Veronica istahti lattille ja levitti vanhasta kodistaan otetun makuupussin pedikseen.

Veronica oli väsynyt matkustamisesta ja päivä tuntui muutenkin pitkältä, joten uni tuli yllättävän helposti kylmällä lattialla vanhassa makuupussissa. Veronica näki unta kuuluisuudesta ja hienoista rooleista näyttelijänä. Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan.